Deicide – The Stench Of Redemption

Saatanallisen death metalin suosituin retkue Deicide on julkaissut levyjä tasaisesti parin vuoden välein jo reilut 15 vuotta. Silti juuri ilmestynyt The Stench of Redemption on monessa mielessä leimattu a) yhtyeen paluulevyksi ja b) uudeksi aluksi. Paluulevy tämä on laadullisesti, sillä näin raakaan riuhtomiseen yhtye ei ole kyennyt tällä vuosituhannella. Laatutason nostamiseen liittyy myös uuden alun tunne, vaikka sitä määrittää paremmin yhtyeen alkuperäisjäsenten, Hoffmanin kitaristiveljesten, poissaolo ja kahden uuden kepittäjän sisäänajo.

The Stench of Redemption ei anna eikä pyydä anteeksi. Suunsoittaja Glen Benton ja nahkapiiskuri Steve Asheim pystyvät jo kahdestaan tekemään lupauksia laadusta eli raivoisan vapaana juoksevasta, intensiivisestä ja pirullisesta death metal -ryöpytyksestä. Kun remmiin lisätään kitaristikaksikko Jack Owen (ex-Cannibal Corpse) ja Ralph Santolla (ex-Iced Earth), jotka tykötuovat riffittelyllään löylytystä, mutta sooloillaan aukotonta melodiantajua, on Deiciden paketti jälleen koossa. Kitarasoolojen melodisuus on kasvanut yhdeksi levyn keskustelluimmista seikoista, ja korviinhan ne tökkäävät. On kuitenkin hyvä huomioida, että soolojen melodisuus ei ole löysäilyä, vaan hikistä työmiessoitantaa – sellaista, mitä varteenotettavalta metallilevyltä voi vaatiakin.

Levyn aloittavalla nimikappaleella Death To Jesus (…Benton ei lepy) ja raskastempoisella Desecrationilla kolmikko asettaa tason, jota loppulevy vain mukailee. Ajoittain nyt Deicideen liitetty melodisuus tuo mieleen Vital Remainsin, jonka viimeisimmällä levyllä Benton kävi laulamassa. Viittaus on kuitenkin pieni, sillä pääpaino Deiciden musiikissa on edelleen hillittömässä vauhdissa ja kuohuvissa, ainakin tuplatuissa lauluissa. Sävellyksiltään levy on hyvin tasainen, mikä osaltaan laskee mielenkiintoa huomion herpaantuessa. Kone kuulostaa kuitenkin niin rasvatulta, että tulevaisuudessa tästä on seurattava jotain merkittävää.

Arvostelutekninen huomio vielä Deiciden levy-yhtiön Earachen tapaan lisätä puheleimat promoihinsa. Tällä kertaa homma hoidettu vimpan päälle ja levyn tyylin mukaisesti “Now you’re listening to….” -huomautukset tulevat öristen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-03
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.