Indigo Child – ReDeath

Slovenialainen musiikki on täällä päin maapalloa melkoisen harvinaista herkkua. Siitä en muista kovinkaan monesti päässeeni nauttimaan, vaikka hyllyssä levyjä ympäri maailmaa onkin. Lienee kuitenkin Englanti ja Amerikka ne yleisimmät maat. Tämä yhtye on eräällä tavalla melko synkeää ja groteskia kuultavaa, sillä sen musiikki tuo mieleen itäisen maanosan yli vyöryvän amerikkalaisen panssaripataljoonan, joka vielä polttaa kaiken taakseen jäävän.

Soundillisesti gootahtava, hieman teolliseen metalliin päin kallellaan oleva musiikki on ajoittain tuskaista kuunneltavaa. ei siinä normaalissa tuskaisessa merkityksessä, vaan jotenkin tämä on niin lohdutonta. Esimerkiksi 60 Seconds of Life sekoittaa kolkkoon ja tummaan koneelliseen soundiin herkkää pianoa, jonka varjolla sitten jokainen voi kuvitella hitusen toivonkipinää syttyväksi. Tosin tästä innostuksesta toivuttua alkaa aavistuksen monotoninen vokalisointi ja junnttaavat koskettimet repiä päivänkakkarasta lehtiä irti, tietenkin yksi kerrallaan, aina niin kauan, kunnes jäljellä on pelkkä kasa terälehtiä ja rapistunut varsi. Samanlainen tunnelmointi jatkuu koko levyn läpi. Yhtye eräällä tavalla välittää aitoa huolestumista maansa tilasta ja kenties koko maailman vastaavasta, oman musiikkinsa kautta.

Huumorintajua yhtyeellä on kaiken synkistelyn ohessa, sillä teatraalinen Involve Synthetic tarjoaa slaavilaista kansallisromantiikkaa haitarin muodossa. Samalla käy selväksi se, ettei vokalisti Mario ole mikään kultakurkku, vaan pikemminkin Harri Marstio lausumassa Aarno Kotron suoltamia runoja tyhjällä Kaapelitehtaalla, pelkän kynttilän antaessa valoa muuten kylmään ja pimeään rakennukseen. Kappaleissa on jopa samanlainen, kostea ja kylmä kaiku, kuin mitä tyhjässä Kaapelitehtaassa on.

Tätä ei voi suositella kuin kaikkein positiivisimmille optimisteille pieneksi maan pinnalle palauttavaksi iltapalaksi, ennen seuraavaa tantra-tuntia. Ahdistavaa, monotonista ja vailla tarttumapintoja mutta kuitenkin jollakin asteella kiinnostavaa. Kenties se pieni taitelijapaholainen on minussakin viimein herännyt.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-15
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.