AFI – Decemberunderground

Luulisi, että A Fire Insiden olisi ollut vaikeaa koota uusi levy menestyksekkään Sing The Sorrow -albumin jälkeen. Suuresti läpi lyönyt levy aiheutti bändin fanikunnan käsittämättömän suurenemisen ja varsin intensiivisestä joukosta armeijaksi. Kaikki ovat varmasti kuulleet singlen Miss Murder ja nähneet kappaleen videon. Armeijallinen “Despair Faction”-nimen alle kuuluvia faneja on mukana videolla nostamassa nyrkkiään. Kuitenkin koko Decemberunderground-levy on jotain aivan muuta kuin kakkososa Sing The Sorrowille, vaikka samoja teemoja on myös uudella levyllä.

Laulaja Davey Havok ja rumpali Adam Carson perustivat AFI:n alun alkujaan jo 1991. Nyt vuosia ja monen monta albumia, seiskaa ja ep:tä myöhemmin on AFI nykyisessä muodossaan. Black Sails To Sunset ja The Art Of Drowning olivat ne levyt, joilla nykyisen AFI:n muoto alkoi nivoutua siihen, mitä se tänä päivänä on, eli yhdistelmä punkrockia, poppia ja rockia mitä mielenkiintoisimmilla maustella. AFI:n vaikutteita voisi kuvitella The Curesta Nine Inch Nailsiin ja niistä vanhaan punkkiin ja hardcoreen. Sing The Sorrow ilmestyi ison levy-yhtiön julkaisemana 2003 ja loppu onkin historiaa. Käsittämättömän hyvälle levylle on siksi vaikeaa tehdä jatkajaa.

Decemberunderground ilmestyi 6.6.06 ja levy on kuin onkin jotain mitä siltä odotin. Luonnollisesti kokeilevampi ja popimpi lähestymistapa on ottanut paljon tilaa yhtyeen musiikissa, mutta vanhaakin on paljon jäljellä. Intro Prelude 12/21 on yhtä jylhä taistelukutsu, kuin edellisen levyn Miseria Cantare. Kill Caustic hämää hetken aluksi hardcorehtavasti, mutta leppyy hieman The Leaving Song Pt.2 kaltaiseksi vedoksi. Loistavia ja tunnelmallisia popahtavia paloja talvesta saadaa levyn puolessa välissä The Interview kappaleen muodossa. Toinen levyn ehkä rankimmista biiseistä tulee Afflictionin muodossa. Davey käyttää upeaa äänialaansa jälleen laidasta laitaan ja kirkuminen toimii yhtä mahtavasti kuin puhtaat ja kuiskailutkin. Tarttuvuutta levyltä löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja päähän-soimaanjäämis-potentiaali on todella vakava. Levyn loppupäästä The Killing Lights ja viimeinen kappale Endlessly, She Said vievät viimeistään mennessään.

Joillekin poikien ulkonäkö on ongelma ja joillekin Havokin ääni. Eli kaikki eivät voi tästäkään pitää ja pitänee se myöntää, että onhan Decemberunderground paljon eri maailmasta kuin Black Sails.. ja Art Of Drowning. Siitä ei edes kannata alkaa puimaan miltä kolme ensimmäistä AFIa kuulostavat kahteen uusimpaan verrattuna. Decemberunderground on vaikempi kuin Sing The Sorrow, mutta kuuntelussa se on osoittautunut varsin arvoisaksi vastukseksi sille. AFI ei ole emoa, ei hardcorea tai rock’n rollia, vaan tyylikästä ja taidolla tehtyä yhdistelmää näistä kaikista. Huomautukseksi vielä, että noin yli 15 vuotta punk/hardcore-piireissä mukana ollut bändi ei ratsasta trendeillä, vaan AFI on kehittynyt tähän muotoonsa vuosien kuluessa. Seuraavalta levyltä en edes uskalla miettiä mitä luvassa on.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-08-25
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.