Panchrysia vs. Iconoclasm – The Ultimate Crescendo Of Hell

Omissa kirjoissani Belgia ei lukeudu tyypillisten black metal –maiden joukkoon, eivätkä tämän julkaisun yhtyeetkään ole aikaisemmin tulleet vastaan. Tämä tietysti kertoo ainoastaan siitä, kuinka laadukkaatkin genren edustajat voivat valua ohi korvien. Onneksi tilanne korjaantuu tällä splitillä, joka jakautuu kahden jo muutaman julkaisun aikaansaaneen black metal –yhtyeen kesken.

Panchrysian kohdalla ensivaikutelma on turhankin vahva: Satyriconin uudemman materiaalin vaikutus huokuu niin soundeista, riffeistä kuin asenteestakin. Yhtye luottaa siis rokkaaviin riffeihin ja painostavaan tunnelmaan, kirkkailla soundeilla ja millintarkalla tuotannolla toteutettuna. Onneksi kyse ei ole b-luokan kopiosta, vaan materiaali vie mukanaan yllättävän hyvin. Erityisen vahvoilla yhtye on aggressiivisissa blast beat –jyräyksessä. Kappaleet tuntuvatkin oikealla tavalla vihaisilta, eivätkä vain mustaksi värjätyiltä Motörhead-ralleilta, kuten jotkut tämän lajin tekeleet. Melko kapeasta skaalastaan huolimatta jopa liki yhdeksänminuuttinen kolmosraita säilyttää kiinnostavuutensa mainiosti. Toimivaan livetaltiointiin päättyvä neljän kappaleen ykköspuolisko jättää Panchrysiasta positiivisen vaikutelman. Jos kappalemateriaali on tätä luokkaa, toimii yhtye varmasti myös täyspitkällä levyllä.

Iconoclasm luottaa puolestaan tunkkaisempiin soundeihin ja ronskimpaan ilmaisuun, vaikka pohjimmiltaan kyse on alkupuoliskon tapaan tarttuviin riffeihin nojaavasta black metalista. Iconoclasm ei tuo mieleen mitään yksittäistä yhtyettä, mutta omaperäisyys ei ole senkään suurimpia valtteja. Tähän ei selvästi ole pyrittykään, sillä varsinkin kun tyypillisten black metal –elementtien sekaan heitetään jylhiä melodioita, thrash-riffejä ja pakollinen ”Ugh!”-huudahdus, aletaan liikkua jo varsin toimivilla vanhan koulukunnan alueilla. Nopeatempoiset kappaleet rullaavat eteenpäin reippaalla raivolla ja röyhkeydellä, ja vaikkei matkalle ikimuistoisia hetkiä osukaan, pysyy tunnelma yllä alusta loppuun. Viidennen kappaleen jälkeen jääkin toivomaan lisää vastaavanlaista puristusta.

Vaikka tämän julkaisun yhtyeet ovat päällisin puolin melko erilaisia, yhdistää niitä tietynlainen energinen pohjavire eli kokonaisuus toimii hyvin. Kumpikaan yhtye ei mullista genreä, mutta molemmat tarjoavat tiukan paketin laadukasta black metalia, tyylikkäästi toteutettuna. Tämä splitti puolestaan toimii oivallisena tutustumispakettina näiden melko tuntemattomien yhtyeiden musiikkiin tai vain kuriositeettina black metalistin levyhyllyssä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-10-26
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.