Dioria – Sisu

Moni muistaa loimaalaisen Dioria-orkesterin muutaman vuoden takaisesta skabavoitosta Radio Suomi Popilla. Voittohan toi yhtyeen Pohjolandia-kappaleelle rutkasti radiosoittoa kyseisellä kanavalla. Muutoin Diorian tie on ollut lähes viisitoista vuotta pitkä ja sitä on tallattu läpi omakustannepohjalta tehden kaihoisaa angstaavaa melankolista, jopa jäyhää suomenkielistä rockiaan. Parilla viimeisimmällä demolla mukaan on otettu mausteeksi perinteisten bändisoittimien lisäksi koskettimet ja mandoliini.

Dioriaa on aiemmin sanottu metallisemmaksi versioksi vanhasta Yöstä. Välillä bändi otti mukaan raskaampaa virettä, mutta siitä on näemmä luovuttu tällä viimeisimmällä äänitteellä lähes tykkänään, eikä tämä muutenkaan tarkemmin Yön muinaismateriaaliin perehdyttyäni kuulosta kovinkaan paljoa siltä –ainakaan enää, eli syytökset ovat näin ollen suurimmaksi osaksi tuulesta tempaistuja.

Jokaisessa demon neljässä biisissä on tarttuvuutta yllin kyllin, etenkin avaus- ja nimikkokappaleessa Sisu sekä kolmosraidalla Urho, joka on myös kappaleista nopeatempoisin ja menevin. Urhossa myös aiemmilta demoilta tuttu bassoa soittavan vokalistin Juha Niemelän timorautiaismaisempi laulutyyli muistuttaa jälleen olemassa olostaan. Demon kaikki kappaleet ovat kokonaisuutena erittäin maukas annos perisuomalaista synkistelyrockia.

Diorialla olisi mahdollisuudet tulla isompien ihmismassojen tietoisuuteen, mutta liekö bändi haluja pitää vain harrastuksena vai promootion puute, ettei sana bändistä ole levinnyt laajemmalle? Joka tapauksessa tuntuu, että bändin pitkäsoitoille riittäisi innokasta ostajakuntaa. Suosittelen tutustumista tähän bändiin erittäin mielelläni.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-27
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.