YUP – Leppymättömät

YUP on siitä erikoinen bändi, että siitä joko pitää täysillä tai sitten sitä vihaa. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi pitänyt vain osasta YUP:n tuotantoa. Olen tässä nyt vuosien tarkan kuuntelun, miettimisen ja fanittamisen jälkeen tullut siihen tulokseen, että moinen ilmiö johtuu laulaja/kitaristi Jarkko Martikaisen näsäviisaan oloisesta lauluäänestä ja sanoituksista, jotka saattavat tiettyjä ihmisiä vähän kirpaista… Jos pystyy kestämään itseensä kohdistuvan (mahdollisesti aiheellisen) kritiikin, on YUP todella hieno yhtye tutustuttavaksi. Jos tuttavuus on entisestään tuttu, niin tämän pitäisi jatkaa hyväksi todettua tuttavuutta entistä lämpimämmällä suhteella.

Edellinen (virallinen) pitkäsoitto Lauluja Metsästä jakoi kriitikot melko tasaisesti kahteen leiriin. Toiset ylistivät levyn maasta taivaisiin, kun taas toinen puolisko totesi karusti levyn olevan osoitus bändin ehtoopuolesta. Niin tai näin, YUP ei paljoa kriitikoista piitannut, vaan nappasi levystään ihkaensimmäisen kultalevyn bändin historiassa, julkaisi B-puolikokoelman Hajoita Ja Hallitse eräänlaisena välityönä ja alkoi hiljaa työstää uutta materiaalia tälle nyt käsiteltävälle albumille.

Nyt kun päästään itse arvosteluun pitkän prologin saattelemana, niin on heti kättelyssä todettava, että levy on loistelias. Itseasiassa se on YUP:n kirkkainta parhaimmistoa, ellei jopa se paras. Vanhan koulukunnan YUP diggarit eivät taaskaan saa sitä mitä haluavat, mutta ne, jotka bändiin ovat tutustuneet vasta parin viime levyn myötä, iloitsevat varmasti tästä julkaisusta. Hartaasti ja pitkään.

Soundi on kirkas, soitto kulkee ja meininki hyvä. Vanhoja hyviä kikkoja on käytetty hyväksi surutta, mutta mihinkään itsensätoistoon ei ole sorruttu. Stemmalaulut ovat mukavan haikeita paikoitellen ja kuulostavat siltä, että ovat todella oikeilla paikoillaan, urkusoundi on jumalaisen heleä ja YUP:lle ominaiset “lälläslää, olinpas oikeassa” -kitarat ovat taas vahvasti esillä. Pariin otteeseen kitarat käväisevät hevimetallin leveyspiireillä, mutta mihinkään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus jyräykseen ei olla sorruttu. Soundit voisi tiivistää viiteen sanaan: sitä samaa vanhaa vielä parempana. On mukana jotain uuttakin, mutta sen saa jokainen tarkistaa itse. Vinkkinä sen verran, että Hyvä hypnoosi -kappaleen kertosäe kannattaa kuunnella tietyllä tarkkaavuudella…

Martikaisen tekstit ovat taas kerran loistavia. Martikaisen tyyli, maanläheisenä ja tavallisellekin kaduntallaajalle avautuvana, on pistämätön. Martikaisen teksteissä ei ole mitään tiettyä selkeää ideologiaa. Ne ovat erilaisilla persoonilla ja stereotypioilla hassuttelevia ajatuksia ja kielikuvia. Parhaimmat vedot Martikainen tekee varmaan tällä kertaa kappaleissa Hyvä Hypnoosi, Eurooppa ja Jos Saisin Kolme Elämää. Koska Martikaisen sanoituksia on turha alkaa tässä tulkitsemaan sen tarkemmin, suosittelen hankkimaan levyn ja lukemaan ne sanoitukset itse.

YUP:lla ei koskaan ole ollut mitään koko kansaa kohahduttavia hittikappaleita, mikä on kylläkin varsin hyvä suoritus näinkin vanhalta yhtyeeltä ja tätänykyä myös hyvin suositulta sellaiselta. Vaikea uskoa, koska bändi on aina ollut kova live-esiintyjä ja yleisössä ei paljon ammuksia säästellä, kun Toppatakkeja Ja Toledon terästä -levyn Minä Olen Myyrä pamahtaa eetteriin. Toki yhtye tarjosi viime levyllään aikamoisen pläjäyksen vasten kasvoja Rakkaus on pesti hulluuteen kappaleella, joka oli sitten näitä kesäfestareiden “sytkäri hulmuaa tuulessa ja tytöt itkevät rankasti” -tyylisiä fiilistelyitä. Uudella levyllä ei ole yhtään linjasta poikkeavaa kappaletta. Ei ole sitä edellisen levyn hidasta akustista Nyrkkeilijää, ei Homo Sapiensin Väärinkäsityksiä Merellä runttausta eikä varsinkaan Kirvesperseitä. Sitävastoin levy on tasaisesti parasta YUP:ta koskaan. Jokainen kappale saattaisi olla aiemmilta levyiltä se levyn huippuhetki. Sen verran hyvästä YUP:sta nyt puhutaan. Jos olet jaksanut lukea tänne asti, olet tuhlannut aikaasi. Kipikapi hakemaan levy kaupasta tai “saatana korjaa pois.”

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-02
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.