Chaosweaver – Weaving The Chaos

Helsinkiläinen Chaosweaver lupaa tuoda kuuntelijoilleen kaaosta ja tuskaa. Mitäpä jos jätettäisiin pojat liioittelut vähemmälle. Mitään erityistä tuskaa ei bändin demon kuuntelu nimittäin tuottanut. Musiikki ei ole huonoa aiheuttaakseen pahoinvointia ja päänkivistystä, eikä toisaalta riittävän ruhjovaa tuottaakseen henkisiä tai ruumiillisia vammoja.

Chaosweaver yhdistelee musiikissaan death ja black metalin parhaimpia puolia. Mistään kovin omaperäisestä musiikista ei ole kyse, mutta tämä ei vaikuta musiikin purevuuteen. Pakkohan sitä on myöntää, että Chaosweaverin musiikki toimii ainakin omalla kohdallani. Biisit kuuntelee läpi sujuvasti ja musiikki tarttuu kiinni päänuppiin tiukalla otteella. Bändin sävy on sopivan tummaa ja synkeää, ja melko tavanomaisista riffeistä huolimatta biisit yltävät riittävästi mielenkiintoisen puolelle. Lisäehostusta ja -pisteitä keräävät koskettimet, jotka lisäävät bändin musiikkiin kiinnostavan kauhuefektin. Soundit ovat hieman onton kuuloiset, mutta toisaalta ne istuvat hyvin bändin tyyliin. Koskettimet on nostettu riittävästi etualalle, jolloin ne eivät huku kaiken muun massan alle. Kitaroille olisin sen sijaan suonut ronskimman soundin.

Avausraita Angelin sisältämä hidastempoista ja samaa toistavaa veivausta on tehostettu koskettimilla, ja lopputulos on miltei hypnoottinen. Tunnelma on saatu kohdalleen, mutta biisi kärsii silti lievästä latteudesta ja ideaköyhyydestä. Kakkosraita ja samalla Weaving The Chaos -demon päättävä Flaming Rain on jo paljon monipuolisempi biisi. Alussa kuultava karjaisu tuo äreän vokalistin sijasta mieleen jonkin peikon tai muun karvaisen pelottavan jätin, jonka rintaan on juuri isketty keihäs. Tuskaisen ja pitkän elukkaärähdyksen synnyttämä hulvattomuus kaikkoaa kuitenkin pian itse biisin iskiessä läpi. Tällä raidalla kitaran riffittely ja koskettimien pääasiallisesti taustamassaa luova sointujen maalailu pelaavat hyvin yhteen, sillä molemmille on annettu oma selkeä roolinsa. Vokalistin tuima ääni vie biisiä hyvin eteenpäin, ja koko raidan rakenne on edeltäjäänsä paremmin ja monipuolisemmin koottu.

Kahden raidan mittainen demo kertoo paljon, ja toisaalta tässä tapauksessa liian vähän. Erityisesti Flaming Rain herätti toivon suosiollisesta dark metalista, mutta tällä kertaa bändi jättää arvailuille tilaa. Ehkäpä kuulemme tästä seurueesta vielä jatkossakin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-09-25
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.