All That Remains – The Fall Of Ideals

Vedä henkeä – tästä lähtee. Ideaalit kaatuvat alati kehittyvän tykityksen alle. Harmaa tuhka peittää tyhjyyden… ja harmaasta puheen ollen, ei orkesterin ulosanti yllättäen olekaan enää yhtä tunnistettava tai värikäs kuin edellisellä kiekolla. Yleisote on lähempänä tusina-thrashia tai perusmelodöödistä, vaikka mausteita onkin käytetty melko vaihtelevasti. Puhtaat, lattean popahtavasti purkautuvaiset laulumelodiat – aina soundia myöten – menevät taas harmillisen läheltä Triviumia, mille vertailussa kyllä hävitään. Ikävä kyllä leijonan osa The Fall of Idealsin kertosäkeistä tuntuu vuoroin joko pakotetuilta tai latistavilta.

Suoraviivaisissa mättöosissa All That Remains on parhaimmillaan. Yhtye on terävä, vaikkeivät sen kuviot aina maailman omaleimaisempia olekaan, eikä ilmeisesti tarvitsekaan olla. Vilkasta ja vauhdikasta rumpalointia tai menevää kitarointia ei tarvitse kaukaa hakea. Huudotkin ovat riittävät voimakkaita, tarpeeksi tulkinnallisia ja sopivan vaihtelevia. Myös levyn äänimaailma pukee musiikkia uhmakkuudellaan.

Kaikki osa-alueet ovat siinä määrin kunnossa ettei mikään yksittäinen puute varsinaisesti hierrä levysoitinta. Melodis-harmonisesti asteen rikkaampana, rahtusen tasokkaammilla riffeillä sekä asteen koukuttavammilla ja omintakeisemmilla rytmeillä varustettuna olisi The Fall of Ideals voinut olla kuukauden lätty. Hetken se viihdyttää näinkin. Keinuva kolmonen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-11
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.