Psychopathic Terror – Fucker

Psychopatic Terror elää alkukantaisesta vihasta. Bändi on pitkän linjan black metal -yhtye, Diabolin Pete Ilvespakan vanhan koulukunnan death- ja thrash-metallista oppinsa ammentava projekti. Ilvespakan lisäksi yhtyeeseen kuuluu Korpiklaanin rumpali Matti Johansson. Oman värinsä tuo myös Crystallicin Toni Tieaho, jonka kitarasoolot elävöittävät muutamaa biisiä. Levy on äänitetty jo kolme vuotta sitten, mutta ajan hammas ei tämän tyylikunnan musiikkiin noin vaan pure.

Levy on nimensä mukainen. Avausraita Let There Be Revenge on suoraan naulan päähän iskevä biisi, joka ei tyyliltään koreile tai kysele. Toisena kuultava Bring Me The Head Of The Prosecutor ei juuri enempää hienostele ja se onkin tehokkaan tappava, yksinkertaisen tarttuva. Seuraava Renaissance Of Your Life (A Bloodbath) on jo monitasoisempi kappale, joka starttaa asianmukaiseen thrash-tyyliin suoraan kitarasoololla. 1980- ja 1990-luvun taitteen eurooppalaisen death metalin kaiut kuuluvat kappaleen raskastempoisessa väliosassa.

Fucker ei onneksi tyydy tasapaksuun ilmaisuun. Neljän vauhtiraidan jälkeen Dead Man Walking on hidastempoisempi ja etenee vastustamattomasti voimakkaalla riffittelyllään. Teurastus on puolestaan levyn primitiivisin kappale, jossa yhdistyy suomenkielinen sanoitus Darkthrone-komppiin, Celtic Frost -riffiin ja komeaan kitarasooloiluun. Toiseksi viimeisenä kuultava This Society Is Full Of Shit on suorastaan rohkea sävellys tässä seurassa. Saastainen ja rosoinen biisi rakentuu bassoriffin, taustalla eteerisesti kiertävän kitaran sekä militantin rumpukompin varaan ja räyhää säkeistöissään industrial-tyyliin särkijän läpi vedetyllä laululla. Kappale poikkeaa tyyliltään muusta levystä niin räikeästi, että näin komeasti onnistuessaan se nousee koko levyn kärkibiisiksi. Viimeiseksi biisiksi jätetty, yhtä lailla koneellisemmin etenevä Fuck The Police, ei enää riitä tunnelman nostattajaksi, kun levyn kohokohta meni jo.

Vajaan puolen tunnin mittainen Fucker on sopivan iskevä paketti ja se onnistuu olemaan yllättävänkin monipuolinen, joskin ahdistuksessaan ilmeinen levy. Monipuolisuus rikkoo levyn kokonaisuutta, mutta näin levystä jää elävämpi ja paremmin mieleenpiirtyvä kuva.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-28
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.