Raise Hell – City Of the Damned

Raise Hellin ura näyttäisi olevan yhtä hakemista ja etsintää. Jäsenet eivät aina ole olleet oikeissa bändissä tai oikeissa hommissa. Edes bändin nimi ei ole ollut aina selvä. Bändi kokeili useita eri vaihtoehtoja, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Sopiva nimi, In Cold Blood, löytyi lopulta, mutta tästä nimestä bändi joutui luopumaan juuri ennen debyyttialbumin julkaisua. Nimi oli nimittäin jo toisen bändin hallussa ja suojattu lain mahtavilla kiemuroilla. Ja jos nimi ja soittajat ovat tuottaneet harmaita hiuksia ja tuskastumista, aiheutti samaa myös sopivan tyylin löytyminen. Raise Hell aloitti uransa melodisella death metalilla ja julkaisi tällä menolla myös ensimmäisen albuminsa, Holy Target. Live-esiintymiset osoittivat Raise Hellille tyylin epätyydyttävyyden ja liiallisen nopeuden, joten suunnaksi ja ohjenuoraksi otettiin thrash ja maltti. Ja tälle linjalle on sitten jämähdetty.

Raise Hell julkaisi vielä kaksi albumia esikoisen jälkeen, ja uutukainen, neljäs sarjassaan, kantaa nimeä City Of The Damned. Nähtäväksi jää, onko tämän albumin tyyli nyt se, jolla bändi haluaa jatkaa, mikäli lisää tuotoksia on odotettavissa. Tämän hetkinen suunta on vahvasti thrashiin kallistuva, ja lisämausteita tuovat bändin aiemmat kokeilut death metalin parista. Kitarat polkevat riffejä tasaisesti eteenpäin, melodiat rullaavat, ja vokalistin melko kireä, kiukkuinen ja pirullinen ääni pitää homman hyvin kasassa.

Levyn alkupää ei ole albumin vahvinta aluetta. Ensimmäiset raidat eivät vain potki yhtä lujaa kuin loppupään tavara. Tämä voi tietenkin johtua pelkästään vauhdista, jota on lisätty enemmän loppuun. Albumin nimeä kantava raita, City Of The Damned, ei ole mikään kovin erikoinen teos, ja kertosäkeen kitaramelodia yhdistettynä vokalistin huimaan korvia vihlovaan äänenkäyttöön saa koko raidan kuulostamaan lähinnä pari vuosikymmentä vanhalta heavy metal -hoilotukselta. Vauhtia ja iskua löytyy sen sijaan My Shadow -biisistä, joka sisältää jo rutkasti enemmän thrash-asennetta. Samaa linjaa jatkaa To The Gallows, jonka kitarariffit noudattavat enemmän yksinkertainen on kaunista -ajatusta. Albumin loppuosa jättääkin mielen tyytyväisemmäksi kuin alun perusteella osaisi edes odottaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-20
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.