Kayo Dot – Downsing Anemone With Copper Tongue
Kayo Dot ei rakenna musiikkiaan konventioiden päälle. Reilun tunnin mittainen albumi tuntuu kuuntelijasta ajoittain siltä, kuin vyöryisi alas kivistä vuoren rinnettä, ajoittain siltä, kuin vajoaisi syvälle meren pohjaan ja kelluisi takaisin pintaan. Hallinta on toisarvoista; haetut kokemus ja tunne määräävät. Tämä on unissakävelykokemus helvetistä.
Kayo Dotin historia juontaa progressiivista metallia soittaneesta Maudlin Of The Well -yhtyeestä, jonka ura päätyi vuonna 2003. Biografiansa mukaan Kayo Dotin musiikkiin on vaikuttanut paljon jazz-artisti Yuseef Lateefin – jonka oppilas yhtyeen säveltäjä Toby Driver oli – teoriat autofysiopsyykkisestä musiikista eli musiikista, joka kumpuaa enemmän henkilön henkisestä minästä kuin järjellisestä. Debyyttialbumi Choirs Of The Eye julkaistiin John Zornin Tzadik-lafkalla, joka kertonee joillekin jo jotain siitä, minkälaista materiaalia yhtyeeltä voi odottaa. Niin mitä? Vapaamuotoista postrockia ajoittaisin korkein rääyin ja ajoittaisin kaunein miesvokaalein, höystettynä jousin ja puhaltimin, ilman jälkeäkään muusta kuin lineaarisesta kappalerakenteesta.
Vaikeasti lähestyttävä levy Dowsing Anemone With Copper Tongue ainakin on, mutta ei silti samalla tasolla kuin debyytti. Levyn äänimaailman keskiarvo muistuttaa kaaoksen yllä leijuvaa muotoansa vaihtavaa pilvipatsasta, mutta silti joukossa on paljon kauneudellaan erottuvia osuuksia. Puhdasta laulua ja kauniita jousia sisältävä kakkosbiisi Immortelle And Paper Caravelle esimerkkinä, sekä sitä seuraavan Aura On An Asylum Wallin jazzia oleva alkuosa. Loppua kohden kappale karkaa raivoisaan amok-juoksuun. Toisen, vähemmän seesteisen puolen esimerkkinä mainittakoon nelosbiisin ___On Limpid Formin iäisyydeltä kuulostavan loppuosan monotoninen kakofonia. Ei kakofonia negatiivisessa sävyssä, vaan pysäyttävässä, ilman huoneesta imevässä sävyssä.
Kayo Dot kiehtoo, ja taatusti palkitsee, jos on antaa sille aikaa. Väärässä hetkessä musiikki ärsyttää tai lipuu vain taustalla ohitse; oikeaan hetkeen laitettuna täydellisempää ei voisi olla. Tästä voi pitää, vaikkei ymmärtäisikään miksi – tai mistä.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-08-10
Arvostelija : Teemu Lampinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]