Strapping Young Lad – The New Black

Metallin oma Voltaire, kanadalainen maanikko Devin Townsend ei paljoa lepäile. The New Blackin myötä Strapping Young Lad on julkaissut kolmessa vuodessa kolme albumia sekä vielä DVD:n, kiiteltyä tasoa kaikki tyynni. Tarkalleen ottaen Townsend ei kirjaimellisestikaan hengähdä musiikinteon lomassa, vaan saattaa omien sanojensa mukaan tehdä töitä nukkumatta vuorokausiin. Faustinen Townsend on vihjaillut julkisuudessa avoimesti aikeistaan mahdollisesti laittaa jäihin Strapping Young Lad, nimenomaan uupumukseen ja kyllästymiseen viitaten. The New Blackin aggressio kumpuaa kuitenkin jostain ihan muualta kuin väsymyksen laukaisemasta turhautumisesta.

The Mayhem Masterilla on taustavoiminaan vahva kaarti. Legendaarinen ex-Death / Dark Angel -kannuttaja Gene Hoglan on Townsendin luottomies, jonka reisilihakset lienevät petäjän paksuiset. Ilman hänen panostaan olisi tämänkin albumin sisältö epäilemättä tuntuvasti köyhempi. Fear Factorysta tuttu Byron Stroud tykittää bassokuviot rivitaistelijan huomaamattomalla varmuudella ja kirvesmiehenä häärii Jed Simon. Keskittymishäiriöiden ja klaustrofobian riivaaman metalliseoksen keskeltä nousee hetkittäin sinfonisia vivahteita, death-jyystöä ja pieniä viitteitä vähän joka tyylilajin suuntaan. Lyyrisesti Townsend antaa täyslaidallisen musiikkiteollisuudelle, teennäisyydelle ja sisällöttömyydelle…tai haistattaa You Suckin tapauksessa kaikelle ja kaikille, itseään unohtamatta.

SYL:n viides studiokiekko karkaa musiikillisten määritelmien ja assosiaatioiden ulkopuolelle, mikä onkin albumin harvoja ei-yllättäviä faktoja. Uteliaisuutta ruokkiva tunnelma on pitävä voima, joka tekee The New Blackista kestävää kuunneltavaa. Townsendin sävellysmetodit tuntien ei oikeasti voi tietää, mitä seuraavan säkeen takana odottaa. Totaalisia yllätyksiä ei tipahda mitenkään tolkuttomasti, mutta toisaalta kaoottisuudessa säilyy tyyli ja hyvä maku. Ehkä käsillä on modernin ja kokeilevan metallin Zappa ja hänen oma Hot Ratsinsa. Eli albumi, jossa vaikutuksen salaisuus on nimenomaan pienimmänkin yksityiskohdan tarkoitus ja häpeilemätön itsevarmuus. Myös se huomaamattomin kikka on tarkoitettu nimenomaan omalle paikalleen.

The New Black ei levynä kaipaile parjaamista, mutta toki albumilta erottaa heikoimmatkin hetket. Kuuntelukelvottomuudesta ei ole kysymys, mutta perusmetalliksi luiskahtaminen on SYL:lle pahemmanlaatuinen lapsus. Antiproduct tai Hope eivät keskitempoisella riffinjauhamisella edusta erityisen kekseliästä meteliä millään mittarilla. Avausraita Decimatorin yksitoikkoisuuden pelastaa lähinnä sitä seuraava You Suck. Harmaita helmiä ei montaa mahdu reiluun 42 minuuttiin, mutta eipä ole aukoton suoritus tämäkään. Silti, Far Beyond Metalin eeppiset melodiat, tarttuva ja naisvokaaleilla tehostettu Fucker tai kiekon päätöskaksikko vakuuttanevat kenet tahansa.

Suhdanne- ja trendiherkäksi muuttuvan musiikkikentän keskeltä nousee harvemmin oikeasti inspiroivia artisteja, joiden omaleimaisuutta ei rajoita tarkoituksenhakuisuus tai itseriittoinen teknisen taidon hehkutus. Strapping Young Lad lukeutuu tuohon harvaan joukkoon, ja esimerkiksi Mnemicin tai Stam1nan musiikkia olisi hankalaa kuvitella nykymuodossaan ilman kanadalaisten vaikutusta, jonka toki tunnustavat lukuisat muutkin aktit. 35-vuotiaan perheenisän lapset voi ottaa huostaan, jos isä ilmaisee kotonakin tunteet tällä intensiteetillä. Strapping Young Ladin vanhaa kuulijakuntaa ei varmaan voi ravistella musiikin voimin yhtään enempää, muille tässä on hyvä tilaisuus räjäyttää markkinasaasta korvakäytävistä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-08-04
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.