Grave – As Rapture Comes

Lopun ajat ovat olleet maailman käsillä jo pitkään, sillä Grave ei ole saanut vähään aikaan aikaiseksi albumia, jolla olisi päästy lähellekään Jörgen Sandström -aikaisten kultavuosien tasoa. Paluulevy Back From The Grave sisälsi muutaman mukiinmenevän rallin, mutta seuraava levy Fiendish Regression olikin jo hyvin tasapaksua paahtoa. Nyt voi kuitenkin antaa hekuman tulla, sillä uusimmalla levyllään Grave jysäyttää kirstun paloiksi ja nousee vihdoin maan kamaralle elämöimään. As Rapture Comes on julmetun tiukka ja agressiivinen paketti, joka tuo vihdoinkin sitä vanhaa kunnon kuolonlöyhkää odottavien kauan kituneille kiduksille. Graven on erottanut kanssaveljistään Entombedista ja Dismemberistä sen rujo, yksinkertainen brutaloriffiryöpytys ja välillä lähes doom-mainen jylinä. Uudella levyllä tempoa on nostettu muutamia pykäliä ja varsinkin rumpuosastolla kuullaan varsin julmia suorituksia. Grave on lisännyt taikapalettiinsa jopa blastbeatin vinon vivahteen, mutta älkää suotta pelästykö, rakkaat kalmot; Grave osaa yhä kyntää arvet auki raahauksesta tinkimättä.

Jo alusta alkaen tuima tunnelma kaataa alleen, sillä kalmaisen intron jälkeen syliin ryöpsähtävä Burn on Graven mittapuulla jopa progressiivinen kappale kaikessa moniosaisuudessaan. Alusta lähtien tulee kiinnitettyä huomiota myös teksteihin, sillä eräänlainen teema halkoo koko albumin mittaa. Monessa kappaleessa tarkkaillaan toisten kärsimystä, joka joskus on itseaiheutettua, joskus ulkopuolista perua. Välillä toimivat tulkkeina murhaavan verestävät silmät, joskus taas hypätään ala/yläkerran herran saappasiin ja nauretaan ihmiskunnan tolvanoinnille. Toinen biisi Through Eternity heittää tutun jyrävaihteen pesään ja tuloksena on levyn groovaavinta antia. C-osan apokalyptinen ryöpytys taas herättää ihmettelemään yhtyeen raivokasta panostusta, sillä jonkinlainen multihuipennus on selvästi saavutettu As Rapture Comesin kappalemateriaalia väsätessä. Living The Dead Behind voisi olla suoraan Into The Gravelta, kappaleessa silmitön aggressio yhdistyy alkukantaiseen rämpimiseen saumattomalla varmuudella, joskin nykykuntoisen Graven soitosta ovat pienetkin hapuilut karisseet vuosien saatossa tehokkaasti matkasta. Battle Of Edenin Charge!-huudot ja telaketjumaisen tasainen jylinä eivät voisi toimia tehokkaammin minkään yhtyeen katalogissa, sillä Graven ympärilleen luoma rujouden kehä antaa sille katu-uskottavuutta tuhannen tonihalmeen verran ja sanoille monin verroin todellista painoarvoa, pelkän kliseisen kierrätyksen sijaan.

As Rapture Comesin vastaanpanematon voima on sen ehdottomuudessa ja pelkistetyssä soinnissa. Albumilla lyövät sarvensa yhteen jurot ja yksinkertaisen tehokkaat jyräriffit, todella monipuolinen rumputyöskentely ja Ola Lindgrenin vihdoinkin todellisen voimansa saavuttanut miehekäs käskytys. Moninaiset tempovaihtelut pitävät raskaan rungon kasassa ja mikä hienointa, kappalemateriaali on pirun vahvaa. Grave näyttää As Rapture Comesilla kaapin paikan ja sitä on uskominen, sillä kukapa kuoleman voittaneelle kävisi vastaan panemaan. Living The Dead Behindin lähes filosofiseen kysymykseen “Is this humanity?” ei voi kuin vastata hymy korvissa: Tämä lienee sitä parhaimmillaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-20
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.