Sydän, sydän – Au

Au:ta edeltänyt Auto oli pääasiassa akustinen kokoelma Sydän, sydämen kahden ensimmäisen omakustanteen kappaleista. Nyt yhtye palaa sähköiseen, efekteillä kyllästettyyn normisoundiinsa. Ja jos Sydän, sydän on tähän asti ollut vähintäänkin lupaava ryhmä, iskee se uusimmallaan suoraan kultasuoneen. Au on värikkäine yksityiskohtineen, vaihtelevine tunnelmineen ja sanoituksellisine teemoineen todellinen runsaudensarvi. Aluksi tuntuu jopa että levyllä on aivan liikaa tavaraa, ja että Herttoniemen pojat yrittävät olla turhankin nokkelia. Mutta jo toisella yrittämällä on kuin kuuntelisi eri levyä. Palikat loksahtavat paikoilleen ja musiikki imaisee tehokkaasti mukaansa.

Yleistäen Sydän, sydämen voisi kuvailla liittävän musiikissaan 90-luvun amerikkalaisen alternativeen/uusmetallin omaan eriskummalliseen näkemykseen suomenkielisestä rockista. On raskasta rähinää, on haikeita tunnelmia, on äkkivääryyttä ja hämärää huumoria. Nyt intoudutaan vielä aikaisempaa korostetummin genrehyppelyyn ja moniosaisuuteen. Jäniksessä kättä lyövät veikeä kantri ja Korn-henkinen pomppuriffittely, Koirassa otetaan letkeä reggae-aikalisä ja leppoisa Kärpänen viedään mahtipontisen sankarihevimäiseen päätökseen lohikäärmeineen kaikkineen. And in English, no less.

Paperilla Sydän, sydän vaikuttaisi siis olevan samantyylinen asioiden yhdistelijä kuin Mr. Bungle tai varhais-YUP. Jyrkästi jaottelevan mosaiikkiprogen sijaan Sydän, sydän hitsaa kuitenkin tyylillisesti ja sovituksellisesti eri osaset kauniisti soljuviksi kappalekokonaisuuksiksi. Saumakohtia ei tule ajatelleeksi koska sävellykset etenevät intuitiivisen luontevasti, ikään kuin vapaan assosiaation kautta. Toisinaan ajatteluketju on herkullisen surrealistinen ja toisinaan hyvinkin looginen, kuten esimerkiksi Marsussa jossa paria rivoa lausahdusta hyppää taustoittamaan kuuma pornofunk. Yhteensitovana elementtinä voi pitää myös yhtyeen äärimmäisen tunnistettavaa soundia, jota määrittävät Tuomas Skopan persoonallinen laulu sekä kiehtovan detaljirikas äänimaailma. Sydän, sydän ei ole kiinnostunut rakentamaan muhkeita särövalleja vaan painottaa äänitekstuurin eläväisyyttä ja erikoislaatuisuutta.

Kymmenessä albumin viidestätoista raidasta esiintyy jonkin eläimen nimi otsikossa, mutta kuten arvata saattaa, kertovat tekstit enemmänkin ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista kuin maapallomme faunasta. Tekstien tyylillinen skaala kattaa niin sirpalemaisen ajatusvirtamaisuuden kuin selkeämmän tarinamaisuuden. Tunnelma vaihtuu teeman mukaan. Viha ei kuihdu koskaan tulvii sairaita ja synkkiä aatoksia kun taas Marsussa irroitellaan kepeästi rakkaudesta, seksistä ja ihastumisesta. Tekstien pointti jää välillä näppärän leikittelyn varjoon, mutta pääasiassa sanoituksista löytää helposti jonkinlaisen tarttumispinnan.

Erityisesti esiin on nostettava Hai, joka on kevyesti albumin paras kappale. Se herättää koskettavalla tavalla ajatuksia ihmisen tietämättömyydestä kumpuavasta pelosta ja siitä johtuvasta luonnon demonisoinnista. Myös luonnollisuus, inhimillisyys, pahuus ja hyvyys pyörivät käsitteellistä karusellia. Kappaleessa kertoja näkee kuinka hai nostetaan vedestä ja hakataan kuoliaaksi turistien toimesta. Samalla se kuitenkin synnyttää poikasen.

Luulin että se on kala, kunnes näin sen syntyvän
Luulin että se on paha, kunnes näin sen kuolevan

Au toimii usealla tasolla. Erilaisten yksityiskohtien bongaaminen ja oivaltaminen on hauskaa sinänsä ja homma toimii pelkästään musiikinkin tasolla hyvin tehtynä ja omalaatuisena rockina. Sanoihin perehtyminen syventää kuitenkin kuuntelukokemusta merkittävästi. Se tuo myös eloa niihin kappaleisiin, jotka eivät ensikuulemalta oikein vaikuttaneet. Vielä vähän ennen tämän arvostelun kirjoittamista olin valmis tyrmäämään lopetusraita Tiikerin tylsän ylipitkäksi esitykseksi, jonka olisi voinut jättää pois tiiviimmän kokonaisuuden hyväksi. Sanojen läheisempi tarkastelu paljasti kuitenkin, että kyseessä on parhaimpia erobiisejä ikinä.

Au on ehtymätön kultakaivos, josta löytää jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta ja kiehtovaa. Harvasta levystä voi sanoa samaa.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-20
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.