Tang – Another Thousand Days, Out Of This World

Siinä missä Callisto on metallia, Tang on punkkia. Tämä ajatus mäjähti päähäni heti ensimetreiltä, niin tutun kuuloisia melodioita alkoi ilmoille pursuta. Kyseessähän on ranskalainen, jo vuonna 1997 perustettu yhtye, joka on julkaissut aikaisemmin muutaman demon ja debyyttialbuminkin. Jonkinasteisesta hypestä kotimaassaan nauttiva bändi lakaisee heikommat pöydän alle kakkoskiekollaan, siinä määrin mahtava paketti Another thousand days, out of this world on.

Tang luokittelee itsensä emoksi, mikä tuntuu olevan nykyään varsin laaja käsite. Tang on kuitenkin sieltä rankimmasta päästä: kitarat luovat tunnelmaa sahamaalla massiivisia ja surullisia melodioita rytmiryhmän takoessa alle todella tukevan pohjan. Tang soi yhteen loistavasti, jokainen bändin jäsen tietää paikkansa, basistin ja rumpalin yhteistyö on saumatonta, eivätkä kitaratkaan saa osakseen moitteen sanaa. Mielettömän tarkasta soitosta huolimatta levy ei kuulosta kliiniseltä, vaan saundit ja raastavat vokaalit tuovat musiikkiin eräänlaista punk-henkeä. Näin se tehdään, kun se osataan.

Vokaalit ovat silkkaa hardcorea. Levyltä uhkuaa epätoivoinen ja tuskallinen olotila, ja tällä kertaa rääyntä vain yksinkertaisesti on ainoa tapa, jolla tämä musiikki toimii. Räkäiset huudot luovatkin mielenkiintoisen kontrastin taiturimaisen ja tarkan soiton kanssa. Koko aikaa kitarat eivät jyrää, välillä kuullaan akustisia osioita, toisinaan taas meno yltyy miltei kaoottiseksi, mainitakseni mm. kappaleen Waiting For A Dragon Lady, jonka puolivälissä kuullaan erittäin saatanallinen tappo-osio, jota voisi luonnehtia parhaiten termillä tulivuorenpurkaus. Mahtavaa.

Jos jonkinlaisia heikkouksia pitää nimetä, yksi voisi olla, että jossakin vaiheessa levy alkaa väkisinkin toistaa itseään. Vaikka yleisimmät ratkaisut Tang välttää, ja kuulostaa siinä mielessä tuoreelta, muistuttavat omituiset kompit kenties liikaakin toisiaan. Ja kun kitarat tuntuvat vetävän samantyyppisiä leadeja melko monessa kappaleessa, alkaa puutuminen hiljalleen vaivata. Itseäni tämä ei suurestikaan haitannut, sillä se vain korosti levyn ahdistavaa tunnelmaa. Tang toimiikin pääsääntöisesti kokonaisuutena, yksikään biisi ei ole yli muiden, vaan kokonaisuus jyrää. Tämä bändi ei tee kappaleita vaan levyjä.

Todella positiivisen kuuloista mäiskettä, joka saavuttaa miltei noisen veroisen ahdistavuuden. Kun tähän lisätään mieletön groove ja soittotaito, saadaan aikaiseksi niin bueno kombinaatio, ettei tätä voi kuin suositella. Ja pakko vielä mainita, että Ripples Of A Forgotten Radio Song on hienoimpia biisinnimiä, joita olen nähnyt. Pähkinänkuoressa: Osta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-08-20
Arvostelija : Veli-Matti Kyllönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.