Jere & The Universe – Kosmetiikkaa

Jere & The Universen edellinen albumi, Metrolla Tokioon, on osoittautunut kulutusta kestäväksi levyksi. Etenkin levyn raukeaa ja armottoman hyvillä lyriikoilla koristeltua nimibiisiä on tullut fiilisteltyä huomattavan usein. Pari kertaa olen jopa itsekseni harmitellut sitä, etten tuonut taannoisessa arvostelussani albumin parhaita puolia tarpeeksi hyvin esille. Yhtä kaikki, lähdin tekemään uuteen levyyn tuttavuutta varsin odottavaisin mielin. Olisihan hienoa, jos myös Kosmetiikkaa sisältäisi kappaleita, joista aikanaan muodostuisi hyvinkin henkilökohtaisia.

Metrolla Tokioon -levy nojasi rokahtavaan kantritunnelmaan ja biisien sovitukset olivat enimmäkseen hillittyjä. Nyt bändi on kuitenkin laittanut isomman vaihteen silmään ja kitaravahvistimista säröt kovemmalle. Kosmetiikkaa on kauttaaltaan edeltäjäänsä menevämpi ja rosoisempi kokonaisuus. Periaatteessa tämä on tervetullut asia – kaipasinhan jo viime levylle hieman lisää potkua musiikkiin. Varjopuolena ratkaisu kuitenkin tuo Jere & The Universen entistäkin lähemmäs Suomi-rockin vanhoja partoja. Esimerkiksi levyn aloittava Lamppujen alla hiutaleet leijuu aiheuttaa välittömästi deja vu -tuntemuksia, niin voimakkaasti biisin tunnelma tuo mieleen Eppu Normaali -hitin Voi kuinka me sinua kaivataan.

Oli miten oli, Jere Ijäs on kiistatta pätevä kaveri sekä säveltäjänä että sanoittajana. Esimerkiksi edellämainittu avausbiisi on kaunis sävellys, joka saa herkistymään samalla tavalla, kuin jos katselisi talvi-iltana hiljaista katua ja sen lyhtypylvään valokeilassa putoilevia lumihiutaleita. Kappalemateriaaliin kuitenkin mahtuu turhan monta kasvotonta perusrallia, joista ei jää mitään käteen useammankaan kuuntelun jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Huoli se on mun tuoli ja Kävellään hiljaa. Albumin hyvistä hetkistä mainittakoon kuitenkin vielä rempseä, Kauko Röyhkän mieleen tuova Kyyneleet kastelee kengät sekä Yksin kaupungissa, joka vaihtuu ovelasti lennossa studionauhoituksesta konserttitallenteeksi.

Kosmetiikkaa-levyyn sopivat samat kehut ja moitteet kuin edeltäjäänsäkin: mukana on todellisia helmiä, mutta harmittavan paljon myös peruskauraa. Eivätkä ne helmet ole tällä kertaa aivan yhtä kirkkaita kuin aiemmin. Erityismaininnan Jere & The Universe kuitenkin ansaitsee siitä, että bändin soundi on säröisenäkin lämpimämpi ja maanläheisempi kuin monilla muilla modernia Suomi-rockia esittävillä yhtyeillä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-08-25
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.