Edenbridge – The Grand Design

Kitaristi Lanvallilta eivät ideat lopu. Edenbridgen edellinen albumi Shine ilmestyi vajaat pari vuotta sitten, ja taas lyödään tiskiin uutta mahtipontista täyspitkää. Sabine Edelsbacherin hunajainen ääni saa tuttuun tapaan hormonit hyrräämään, mutta sävellyspuolella mennään tällä kertaa hieman metsään. Monessa kappaleessa on onnistuneita yksittäisiä melodianpätkiä, mutta ne ovat erikoisessa järjestyksessä, tai sitten välissä on liikaa junnaavaa läpsettä. Lanvall tuskin on halunnut luoda äärimmäisen vaikeasti sisäistettävää musiikkia, joten syynä lienee se, ettei kappaleita vain ole jaksettu, osattu tai ehditty sovittaa kunnolla.

Yhtyeen tyyli on edelleen hieman Nightwishille kumartava elokuvallinen ja hidastempoinen tunnelmamusiikki, paikoin metallilla maustettuna. Vaikutteita on tahattomasti tai tarkoituksella tullut mukaan myös vanhojen PC-pelien äänimaailmasta. Lanvallin kitarointi hallitsee verkkaisesti eteneviä hymnejä ja vaihtelee rauhallisesta taustariffittelystä perustason tilutteluun. Kappaleissa ei ole Shinen sävellysten kaltaisia tarttuvia ja aidosti koskettavia melodioita, vaan levyä hallitsee pahimmillaan yhdentekevä peruskaunis ilme. Musiikki on tyypillisen eteeristä, mutta ei millään tavalla addiktoivaa. Imelyyksiinkin lipsahdetaan, sillä Flame of Passionin maailmoja syleilevä höpönassumelodia saa korvat punoittamaan. Parista onnistuneemmasta veisusta huolimatta The Grand Designin kokonaiskuva on hajanainen ja turhan särmätön. Levy-yhtiö mainostaa Edenbridgen tuovan musiikillaan paratiisin maan päälle, mutta sen viidennen pitkäsoiton parissa ajatus karkaa taivaallisia laitumia helpommin lähikuppilaan.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-28
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.