Decapitated – Organic Hallucinosis

Neljänteen albumiinsa ehtinyt puolalaisryhmä Decapitated venytteli death metalin rajoja jo pari vuotta sitten julkaistulla The Negationilla, joka lämmitti kovasti omaa mieltäni teknisyydellään ja huikealla tarttuvuudellaan. Uusimmalla rykäisyllään yhtye jatkaa yhä tyylinsä muovaamista. Materiaali on edelleen äärimmäisen ärhäkästä ja mielenkiintoista, mutta en yhtään ihmettele jos joku vanha fani tuntee itsensä tämän levyn myötä hieman petetyksi.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy yhtyeen uuteen laulajaan ja on oikeastaan vaikea sanoa, minkä verran levyn aiheuttama hämmennys on pelkästään tämän miehistönvaihdoksen syytä. Aikaisempien levyjen tylyt murinat ovat vaihtuneet tasapaksuun huutolauluun, mikä tietysti muuttaa musiikin yleisilmettä melkoisesti. Adrian Kowanek ei ole edes omassa sarjassaan mikään erikoinen tapaus, eikä mies millään onnistu päästämään ilmoille murjoviin kitaroihin tai häikäiseviin rumpusuorituksiin rinnastettavaa aggressiivisuutta. Myös muilla osa-alueilla on tapahtunut hieman laulutyyliuudistukseen verrattavia muutoksia. Vahva teknisyys ja kiemuraiset riffit olivat läsnä jo viime levyllä, mutta tällä kertaa selkärangan solmuun vääntävä nykiminen on niin hallitseva elementti, että mieleen tulevat Meshuggahin kaltaiset matemaatikkoyhtyeet.

Hetken kuuntelun jälkeen ajatukseen nahkansa luoneesta Decapitatedista tottuu, eikä levy kuulosta lainkaan hassummalta. Riffeissä on melkoisesti potkua, eikä unohtaa sovi yhtyeen häikäisevää taitotasoa, jota nykymuotoinen materiaali entisestään korostaa. Levy ei puuduta, sillä hengästyttävä poukkoilu sisältää juuri sen verran jippoja, että pujottelumäen jaksaa laskea kaatumatta maaliin asti. Levyltä jää kuitenkin puuttumaan se ilmiömäinen tarttuvuus ja groove, joka oli läsnä vielä viime levyllä, vaikkei sekään ollut sieltä suoraviivaisimmasta päästä. Kappaleistakaan ei nouse mieleen ehdottomia kohokohtia, ehkä kiehtovasti kikkailevaa Day 69:a lukuun ottamatta.

Täytyy myöntää, että Organic Hallucinosis osoittautui loppujen lopuksi kelpo levyksi, vaikka ensivaikutelma ei omalla kohdallani ollutkaan vakuuttava. Kyseessä on ehdottomasti hiottu ja korkealuokkainen teos ja on täysin makuasia miellyttääkö yhtyeen uusi tyyli yhtä paljon kuin vanha. Täysin huomiotta levyä ei kannata jättää, mikäli kiinnostus lainkaan heräsi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-16
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.