Kuolleet Intiaanit – 4D-EP

Kuolleet Intiaanit jatkaa tavanomaisuudelle naureskeluaan 4D-EP:llään, joka kätkee syövereihinsä neljä varsin erisorttista ja poikkitaiteellista kuulokuvaa. Perusasiat ovat pysyneet suhteellisen samoina kuin bändin edellisillä tuotoksilla, mutta kokonaisuus on, jos vain mahdollista, entistäkin moniulotteisempi. Vahvimmiksi yhtymäkohdiksi kohoavat tuttuun tapaan YUP ja Siekkarit, mutta mieltä lämmittää erityisesti se, että kelkkaan on koottu myös kunnon lastillinen 80-lukuista Kumikamelin anti-rockia.

Ykkösraita Kun ei tietä että tietää että pohjautuu säkeistöjen varsin kummallisiin ja vainoharhaisiin puheosuuksiin, joiden pohjalla kuuluu jonkinlaista kieroa musisointia. Kertsin “kolmannen ulottuvuuden pakopaikka” -hokemaan pääsee tarttumaan kiinni, kuten myös yhtäkkiä kuvaan pomppaavaan valssiosuuteen. Tuntuuko sekavalta? Sitä se todellakin myös on. Viimeinen pari ilmasta alas puolestaan kuulostaa tummanpuhuvine sanoituksineen ja sävelineen erehdyttävästi vanhalta Kumikamelilta, mikä on hyvinkin tervetullutta. Kokonaisuutena kakkosraita on EP:n helpoimmin lähestyttävä.

10-minuuttinen Keskustelu tuntemattoman kanssa on nimensä mukaisesti pelkkää aavemaisen urkusoundin tahdittamaa dialogia, jonka mielenkiinnon herättävistä ja loppuratkaisun kuuntelemaan pakottavista kuulokuvista Radio Ylen Ykkönenkin olisi kateellinen. Kiekon päätösraidan Ramadan yöt esittää Intiaaneissa alusta asti tiiviisti mukana olleiden Tuomas Niemen ja Antti Ruuhelan Käärmeet-yhtye. Kyseessä on turhankin dada-henkinen ja antimusiikillinen tuotos naksutuksineen ja kaukaisina radioäänineen. Kappaleesta ei saa oikein mitään otetta.

Raja poikki- ja tekotaiteellisuuden välillä on varsin häilyvä. Kuolleiden Intiaanien 4D-EP hoippuu aivan tällä rajalla, mutta pysyy kuin pysyykin poikkitaiteellisuuden karsinassa, sillä bändi onnistuu jälleen kerran yllättämään kieroilla kuulokuvillaan. Harmi vaan, että EP:stä otettiin vain 500 kappaleen painos, joka myytiin päivässä loppuun: liian moni hidas jäi rannalle ruikuttamaan, kun ei saanut uniikeilla kansilla varustettua taidepläjäystään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-27
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.