Kreep Ensemble – Ni-Frith Autumn Boogie

Onko Kreep Ensemblen levyn nimi Ni-Frith Autumn Boogie kunnianosoitus avant garde -kitaristi Fred Frithille? Niin tai näin, Frithia enemmän vaasalaiskuusikon musiikin vähäisistä kitaraosuuksista tulee mieleen toisen eksentrikon, John Faheyn, myöhäisempi tuotanto. Kitarointi on tosin vain yksi sivuväri Kreep Ensemblen paletissa, jonka hallitsevina elementteinä vuorottelevat matala ambienssi, utuiset kosketinkuviot, minimalistiset lyömäsoitinosuudet ja näitä viihteellisempi saksofoninsoitto.

Albumi koostuu viidestä kappaleesta, joista jokaisessa päärooli on varattu eri instrumentille. Avauskappale Laulu siileille on klarinetin ja sellon humiseva vuoropuhelu. Muusta materiaalista hieman poikkeava kakkosraita Ruutupaperilennokki on albumin heikoin lenkki, joka aiheuttaa valitettavia Rinneradio-mielleyhtymiä “eteerisillä” saksofoniosuuksilla. Albumin keskipiste taas on 12-minuuttinen Tinasotilas, jonka kypärä osoittautui taistelun edetessä aivan liian suureksi, joka toimii upeasti todella hiljaa soitetun, mutta tukevaksi kaiutetun rumpaloinnin ja rauhoittavan kosketinkuvion yhdistelmänä muuntuakseen myöhemmin pelkistetyksi kitarannäppäilyksi.

Ihmisääntä kuullaan vasta levyn päättävällä 020509 – Hyvää yötä Albert -kappaleella joka on nimensä mukaisesti pianolla soitettu tuutulaulu. Tosin kuulija on jo sitä ennen kiedottu niin moneen kertaan lämpimään, matalaan äänimassaan, että nukahtaminen on saattanut tapahtua jo aiemmin. Tuskin bändiäkään kuitenkaan häiritsee, jos sanon että tämä on musiikkia, jonka tahtiin on lupa nukahtaa.

Ni-Frith Autumn Boogiella kuultavaa ääntä voisi kuvailla myös dub- ja folk-musiikin luonnolliseksi avioliitoksi. Vahvasti kaiutetulla levyllä ei ole kiire minnekään ja se pyytää kuulijaakin hiljentymään, rauhoittumaan ja uppoutumaan. Se tarjoilee pieniä ääniä, kauniita hetkiä ja matalalta humisevia taajuuksia, mutta voisi se välillä soida hieman rohkeamminkin. Joka tapauksessa erittäin suositeltava tuttavuus, vaikkapa italialaiseen Larsen-yhtyeeseen, David Lynchin hovisäveltäjän Angelo Badalamentin teoksiin tai Paavoharjun debyyttialbumiin ihastuneille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-31
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.