Metric – Live It Out

Kun Live It Out -levyn ensimmäisen kappaleen Emptyn a-osa soljuu rauhallisesti kaiuttimista, Emily Hainesin kaunis ääni sulautuu loistavasti osaksi kaikkea, minkä tässä maailmassa mieltää lämpimäksi ja turvalliseksi. Suljen silmäni ja näen Nina Perssonin laulamassa seitsemänkymmentälukulaista muotoilua edustavassa nojatuolissa isot stereokuulokkeet päässään. Tämä oli minun mielikuvani Metricin levyn avauksesta: Samassa taloudessa kanssani asuva nainen ei kuitenkaan kykene samaan harmoniseen taidenautintoon. Puolisoni väittää stereoissa laulavan naisen äänen kuulostavan lähinnä siltä, joka tyttöporukasta on ensimmäisenä juonut liikaa viinaa ja lataa kavereidensa niskaan narisevan alemmuusräpin. Siis “ei ainakaan siltä Cardigansin laulajalta.” Selvä, vaikka minulle musiikki edelleen kuulostaa niin kauniilta, ainakin niin kauan kunnes kappale noin minuutin jälkeen pärähtää rokkaamaan ja esittelee ärsyttävän, oikeasti narisevan kitarasoolon.

Live It Out on ensimmäisen kerran julkaistu jo viime lokakuussa, mutta amerikkalaisbändin aiheuttamat laineet eivät ole lyöneet vielä kovinkaan kuohuen vanhalla mantereella. Johtuisiko siitä, että Metricin indierockin ja indiepopin kaavoja seuraava musiikki on liian puhtoista? Vaikkei tästä bakteereja tarttuisikaan, niin jotain silti jää. Yhtyeellä on vahva osaaminen reteesti eteenpäin kulkevien biisien kirjoittamisessa, ja levylle on löytynyt useampikin osuma (Glass Ceiling, Poster Of A Girl, The Police And The Private). Näiden kappaleiden välissä on tosin täytteitäkin, ja ne eivät onnistu estämään kokonaisuutta hölskymästä.

Jos Emilyn ääni tuo minulle fakkiintuneen mielleyhtymän Nina Perssoniin, niin löytyy Metricin musiikista muitakin genrenimiä. Samaa herkän ja räväkän indien liittoa naittaa ehkä näkyvimmin Yeah Yeah Yeahs, jonka ystäville Metricin kädet ja mielen puhtaana pitävää versiota voisi esitellä. Kitaroinnissa on puolestaan ainakin hitunen Sonic Youthia ja heidän seuraajiaan.

Lopulta Live It Out jättää turhan heppoisen kuvan itsestään, että sitä voisi oikein mitenkään kuvitella kuuntelevansa vielä vuoden, parin kuluttua. Levyllä on kyllä hyviä biisejä yhden käden sormille, mutta Metricin tasoisia yhtyeitä, jotka saavat homman toimimaan, mutta ei muuta, on kyllä kahden käden sormille ja jokaiselle varpaallekin. Klassinen hyvä, mutta ei riittävän hyvä, siis.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-29
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.