Peeping Tom – Peeping Tom

Vuosia odotettu Peeping Tom -albumi on vihdoin ulkona. Syy lienee ilmeinen, kun jokaisella albumin raidalla vierailee eri artisti avustamassa Mike Pattonia toteuttamaan visiotaan nykyisen rytmimusiikin tilasta. Lähimpänä vertalukohtana aiemmasta tuotannosta on lähinnä kuriositeettina toiminut Lovage. Tällä kertaa Patton heittäytyy elektronisen musiikin pauloihin, apunaan rytmimusiikin meganimiä kuten Massive Attack, Kool Keith ja Norah Jones, sekä diggaripiirien arvostamia nimiä kuten Amon Tobin, Kid Koala ja Lovagestakin tuttu Dan The Automator.

Mike Pattonin vaikutusvalta näkyy siinä, että tekee hän minkälaista musiikkia tahansa, uskolliset fanit seuraavat perässä. Positiivista tässä on se, että Patton sivistää kuulijoitaan ennakkoluulottomasti diggailemaan musaa. Downside puolestaan on, ettei aina huomata metsää puilta. Olen kova Patton-fani, ja vaikka kuinka objektiivisesti arvioin Peeping Tom -albumia, olen jälleen haltioissani Miken muutautumiskyvystä. Tässä ensimmäiset huomiot. Tarkemmin ajan kanssa kuunneltuna albumi osoittautuu kokonaisuutena laihaksi, eikä se tavoita sille asetettua tavoitetta definitiivisenä katsauksena nykyisen rytmimusiikin parhaisiin puoliin.

Peeping Tom ei ole puhdasta konemusaa. Tulos kuulostaa lähinnä Pattonin aiemmilta rock-bändeiltä, joiden biisien päälle on liimattu biitit. Mieleen tulee Faith No Moren ajoilta loistava funk-henkinen Evidence. Ihan vastaavaa helmeä ei Peeping Tom tarjoa. Five Seconds nimenomaan rockaa hienosti ja Mojo on ehdottomasti tarttuvin raita, jota komistavat alun beatbox-soolo ja lainasanat Oops, I did it again! Kid Koalan kanssa toteutettu Celebrity Death Match ja Sucker nousevat omiksi suosikeiksi albumilta.

Patton on onnistunut myös vetämään lokaan “viattoman” Norah Jonesin, joka huokailee Pattonin kanssa “What makes you think, that you are my only lover? Truth kinda hurts, don’t it? Mother, fucker!” raidalla Sucker. Caipirinhalta nousevia latinojuuria ravisteltiin jo aikanaan rajusti Caralho Voador -raidalla, ja We’re Not Alone voisi hyvinkin olla viimeinen FNM-äänitys uudelleen sovitettuna. Eikä Mr. Bunglen vaikutusta voi olla haistamatta myös tässä projektista.

Perfektionistina tunnettu Patton on todennäköisesti säveltänyt käytännössä yksin albumin materiaalin, mikä tulee mieleen siitä, ettei eri rytmiartistien vahvuuksia ole käytetty kunnolla hyväksi. Ts. kaikki artistit on suodatettu Patton-filtterin läpi ja Peeping Tom kuulostaa Pattonin soololta, jolla on hienoja vierailijoita. Albumi on mielenkiintoinen, muttei loistava. Odotukset olivat huomattavasti korkeammalla. Toisaalta tämä on Pattonin groovavin julkaisu vuosiin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-19
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.