Rentokiller – Vigil

Kolmikielinen Vigil on coresoppa, jota hämmennetään levottomasti täristen. Suurin osa laajoista vaikutetahroista uppoaa kuvaan kuin leipä paahtimeen; progehtavat kierrot ja menevä riffittely pitävät mielenkiintoa yllä, ehkä jopa hyppysellisen surffahtavat kitarapätkät miellyttävät, sekä muutamat rahtusen entombedmaiset poljennot tuovat erinomaisen toimivaa vaihtelua nopeaan askellukseen. Jotkut väriläiskät jäävät kuitenkin silmäänpistävän keinoteollisen tai raapaistun koomisen tasolle, varsinkin osa jazz-roiskaisuista. Yhtenäisyys ei todellakaan kuulu Vigilin ominaispiirteisiin – hyvässä taikka pahassa.

Rentokillerin tekninen tulkinta ei aivan yllä sen reseptien tasolle. Huudot, vaikkakin intensiivisiä, ovat löyhärytmisiä ja terättömiä (lukuunottamatta seiskaraidan mainiota, matalaa laulutuplausta). Kakkos- ja kuutosraidoilla kokeillut laulunluikautukset ovat yksinkertaisesti kehnoja, eikä lainkaan hyvällä tavalla. Temmot eivät varsinkaan pannuhuoneessa tahdo aina pysyä kontrollissa. Jollain oudolla tavalla se kyllä ihan istuukin bändin otteeseen. Jollain tavalla se taas lähinnä hieman kalvaa eepeen musikaalisuutta. Muutoin soittimet tuntuvat kyllä pysyvät pihdeissä hyvin.

Vigilin soundit ovat asiaankuuluvan veriset. Rupinen laulusoundi, sekä bassari jäävät kyllä autotallihenkisesti jalkoihin, mutta kitarat raapivat eteenpäin ja snare pätkii juuri niinkuin pitääkin. Lo-fi kohinaa tässä on varmaan haettukin. Nupit kaakkoon jne.

Ennustaisin tämän eepeen olevan väliinputoaja asiallisen Cadaveri Eccelenten ja seuraavan pitkäsoiton kuilussa. Intensiivisyys ja tuore impulsiivisuus ovat edelleen yhtyeen aseet. Vieläpä ladatut sellaiset.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-08
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.