Queensrÿche – Operation: Mindcrime II

Operation: mindcrime II olisi helppo lytätä jo sillä perusteella, ettei levy ole edeltäjänsä veroinen. Kuten ei olekaan. Tarina on vanha tuttu, tällä kertaa Rambo on vain Afganistanissa. Yhtä lailla musiikillisia viittauksia saagan ensimmäiseen osaan löytyy ärsyttävyyteen asti. Silti tässä on sitä jotakin.

Mitä se jokin on, on vaikea määritellä. Hyviä biisejä Mindcrime II on kuitenkin tulvillaan. Näistä paraatiesimerkkinä intron jälkeen levyn avaava, yhteyskunta- ja itsekriittinen I’m American, joka tuo esille sekä sen, kuinka jakautunut yhteiskunta Yhdysvallat lopulta onkaan, että sen, että Queensrÿchen jukeboksista löytyy vielä tehoja. En enää muistakaan koska olisin viimeksi yltynyt lyriikoita analysoimaan saati niihin kiinnittänyt huomiota, joten ehkä “se jokin” sitten on tässä. Vai onko kyse kuitenkin vain rock-yhtyeen kvasifilosofisesta saarnaamisesta? Se jääköön niiden arvioitavaksi, jotka katsovat olevansa siihen päteviä.

Hyvien biisien ohella myös bändin suoritus on hyvä. Geoff Tate tuntuu kuin löytäneen äänensä uudelleen ja Pamela Moore tekee vierailevana solistina loistavan roolisuorituksen. Toisena very special guest -osaston vierailijana on hevieläkeläinen Ronnie James Dio, joka on Dr. X:nä juuri niin hyvä kuin Dio vain osaa. Selvää on, ettei tämäkään kaikille, varsinkaan vanhan koulun faneille, kelpaa tai riitä. Muistakaa silloin vanhan laulun viisaus: “Ei aika mennyt koskaan palaa.”

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-10
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.