Bludgeon – World Controlled

Manowar-diktaattori Joey DeMaio on saanut jo vuosia vastailla kysymyksiin metallikuninkaiden uudesta materiaalista. Yksi miehen vakioselityksistä on ollut, että kaikki aika menee levy-yhtiö Magic Circle Musicin ja sen harvojen bändien asioita hoitaessa. Ensimmäinen yhtiön palkkaama orkesteri Bludgeon on nyt saanut markkinoille toisen pitkäsoittonsa, ja Manowarin ystävillä on mahdollisuus arvioida, kannattaisiko DeMaion suunnitella ajankäyttöään paremmin.

Raskaan äänimaiseman ja viimeistä huutoa olevan äänentoiston ystävänä tunnettu DeMaio ei petä Bludgeonin tuottajana. Kitarasoundi on mureampi kuin kolmen Michelin-tähden ravintoloiden parhaat pihvit, ja rumputuli on miellyttävän tukevaa ja raskasta. Soundit eivät kuitenkaan lakaise Bludgeonin ongelmia piiloon: yhtyeen deathia, asennemetallia ja hardcorea yhdistelevä räimintä on pirun tylsää kuunneltavaa. Unholy Murder naputtaa kieltämättä pätevästi, ja Awakeningin kaahaus miellyttää korvaa, mutta valtaosin myyrien taajuuksilla operoivat kitarat möyrivät merkityksettömiä kuvioita, jotka tuovat mieleen Panteran puuduttavimmillaan. Sattumalta vokalisti Marc Duca on myös kuin jonkinlainen divariversio Phil Anselmosta: hänen angstinen hardcoremölynsä jaksottuu riffijuntan päälle ärsyttävällä tavalla, ja äänessä on rasittavaa teennäisen tuntuista vihaa. Chicagolaiset soittavat millintarkasti, mutta skaalojen hiomisen sijaan treenikämpällä olisi ehkä kannattanut keskittyä jollain lailla merkityksellisen musiikin luomiseen. Nyt tuloksena on puitteiltaan mainio mutta sisällöltään yhdentekevä pannukakku.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-12
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.