Various – We’re A Happy Family

Levyalan nostaman Ramones -nostalgian luulisi pian vetelevän viimeisiään. Olisikohan tästä merkkinä se, että vihdoinkin Sony puski ulos tribuuttilevyn 15 eri esittäjän voimin? Voihan tämä tietysti olla merkki kuluttajien kypsymisestä remasteroitujen raitojen julkaisuihin, “ostoboikoteista” ja todellisesta kirjallisesta palautteestakin.

Levy itse jätti alkuun sekavan maun. Sisältö on ajoittain hyvinkin uskollista Ramonesin tyylille, mutta osa sovituksista on mielestäni epäonnistunut pahemman kerran. Artistilista on komeata katsottavaa aina Pretendersistä levyn toiseen tuottajaan Rob Zombiehin asti, mutta se ei kerro paljonkaan siitä, mitä bändeiltä voisi odottaa “ylistyskappaleena”. Enpä olisi esimerkiksi odottanut, että U2 tekisi coverin Beat on the Brat -biisistä – ja valitettavasti noinkin heikon. Joillekin bändeille Ramones istuu taas kuin mikä oma kappale tahansa, paras osoitus tästä on varmaankin Green Dayn mainio versio Outsiderista. En pidä edellisen lisäksi myöskään Marilyn Mansonin tuotannosta noin yleisesti, mutta kyllä hänen omaperäinen sovitus Ku Klux Klanin sieppamaasta tyttöystävästä onnistui loistavasti. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta, kun Mansonin coveri tekee arvostelijaan vaikutuksen.

Korkeimmalle nousee kuitenkin ehkä Garbage suoritus. Energisesti ja hyvällä asenteella tehty I Just Wanna Have Something to Do pesi mielestäni jopa Ramonesin alkuperäisversion. Näiden muutamien ilopilkkujen ansiosta levystä jäi hyvä jälkimaku vannoutuneellekin Ramo-fanille. Kokonaisuus ei loppujen lopuksi kärsinytkään parista huonosta sovituksesta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-20
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.