Eldritch – Seeds Of Rage

Italia ei ole paska maa. Maailmanmestari Seppo Räty sanoi aikoinaan täysin päinvastaista jalkapallon MM-kisojen tämänvuotisesta järjestäjämaasta, mutta muodin mekassa osataan jalkapallon ja monen muun asian lisäksi soittaa metallia. Ikävä kyllä, melodisen powerprogwhatever-tyylin Eldritch ei ole koskaan noussut saapasmaan vientivalttien kärkiviisikkoon.

Bändin tuotannon alkupään uudelleenjulkaisu herättää ristiriitaisia tunteita. Löytyykö siitä kiinnostuneita riittävästi ja jos löytyy, miksi? Nyt käsittelyssä oleva esikoislevy esitteli periaatteessa melko lupaavan tulokkaan metallikentille vuonna 1995. Tuona aikana metallimaailma eli melkoista hiljaiseloa, suuren yleisön kiinnostus oli kohdistunut brittirockiin. Melodisen powermetallin ja sen haarakkeiden esiinmarssi oli kuitenkin vahvaa, ja myöskin Eldritchin johtokaksikko, vokalisti Terence Holler ja kitaristi Eugene Simone, saivat levytyssopimuksen omalle hengentuotokselleen.

Esikoisella nähtävissä on vielä hieman varovainen bändi, joka haluaisi avata palkeita rohkeamminkin levälleen rönsyillen melodioiden maailmassa, mutta tuntuu pidättelevän selvästi aikeitaan. Tavoitteet ovat kuitenkin huomattavissa. Hieman Queensrycheä, hieman Fates Warningia ja sillä lailla. Näistä aineksista voisi loihtia vaikka mitä, mutta suurempana vaarana on, että metsään mennään. Niin tässäkin tapauksessa, metsään ollaan ainakin harhauduttu. Levyn avauskaksikko Incurably Ill ja Under This Ground johtavat mutkikkaille poluille, jota jonkinlainen perusmelodia yrittää kuljettaa. Polun avaaminen ei vain tuota odotettua lopputulosta, se haarautuu useaksi muuksi poluksi ja lopussa ollaankin vahvasti eksyksissä. Kokonaisuudessa levyä vaivaakin tämä eksymisen pelon tunne. Ollaan kuin innokkaat lapset metsässä, halutaan nähdä tämä ja tuo polku, eikä selkeää päämäärää etenemiselle ole. Tälläkin kertaa hyviä yksittäisiä ideoita ripotellaan ei niin hyvien jatkoideoiden yhteyteen ja lopputulos on melkoisen avoin ja sekava kattaus. Sääli sinänsä, ehkäpä eri osien erilaisella yhdistämisellä olisi voinut olla parempi lopputulos.

Esikoislevynsä kautta Eldritch saattoi jatkaa kohti toista levyä, jossa ideoiden rönsyttäminen jatkui paikoin vieläkin vahvempana. Ehkä alun perinkin bändiä haittasi tietynlainen suuruudenhulluus. Aivan kuin huippukokki Gordon Ramsayn luotsaamassa ohjelmassa, olisi jollakin metalligurukokilla pitänyt olla asiaa italiaanojen musiikilliseen keittiöön jo heidän uransa alussa, jotta hekin osaisivat soveltaa musiikkiinsa sitä, mikä heidän maansa ruoassa on parasta, eli yksinkertaisuus ja tuoreet yrtit. Niitä tämäkin keitos olisi kaivannut läpi vuosien, tyylilajistaan huolimatta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-28
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.