Markku Peltola – Buster Keaton tarkistaa idän ja lännen

Markku Peltolasta on moneksi. Suuri yleisö tuntee hänet Aki Kaurismäen ohjaamista Mies vailla menneisyyttä ja Kauas pilvet karkaavat –elokuvista. Jotkut saattavat tietää hänet Tampereen teatteripiireistä ja indiemusiikin diggarit muistavat hänet Motelli Skronklesta. Tämä Peltolan parisenkymmentä vuotta sitten perustama kulttiyhtye palaili pitkästä hiljaiselosta vuonna 2003, jolloin syntyi myös miehen soolodebyytti, Buster Keatonin karjatilalla. Mykkäelokuvatähden seikkailut saavat nyt jatkoa Ektron julkaisemalla Buster Keaton tarkastaa idän ja lännen -levyllä.

Levyn nimi kuvaa osuvasti musiikin synnyttämiä tunnelmia. Länkkärimäinen poljento ja soundi yhdistettynä kaihomielisen nostalgiseen ilmaisuun aikaansaavat hyvinkin elokuvamaisia assosiaatioita. Tätä puolta vahvistaa omalta osaltaan se, ettei levyllä ole laulua lainkaan. Jos vertauskohtia haluaa etsiä, tulee mieleen että amerikkalainen Calexico viihtyy jokseenkin samanlaisissa musiikillisissa maisemissa.

Markku Peltolan levy on kuitenkin paljon monivivahteisempi fuusio erilaisia tyylejä kuin edellä mainittu, perusasetelmaltaan hyvin yksinkertainen kalifornialais-meksikolainen cocktail. Esimerkiksi aloitusraita Menopelissä jamaikalainen reggae sulautuu täysin luonnollisesti huuliharpulla ja slide-kitaralla maustettuun countryyn. Levyn nerokkainta antia on kuitenkin Juuri näin!, joka pasuunavoittoisen alkupuolen jälkeen venyy huikeaksi, kolmetoistaminuuttiseksi kraut-kantri-eepokseksi. Albumin toinen huipentuma löytyy skaalan toiselta laidalta. Lyhyt, kummelimaisesti nimetty Paha kurki on eriskummallisen erinomainen sekoitus salaperäistä hiipivyyttä ja teatterimaisia tunnelmia.

Yksi albumin antoisimmista piirteistä on suurilukuisen muusikkokatraan avulla luotu rikkaan eläväinen äänimaailma. Ville Leinosen, Janne Laurilan ja Lex Luthorin kaltaisten tunnetumpien nimien lisäksi levylle on oman panoksensa tuonut mm. Circlen taustavaikuttajina toimineet Pirkko Kontkanen (viulu) ja Janne Tuomi (pasuuna, lyömäsoittimet) sekä hieman yllättäenkin ison kankaan pahispoika Reino Nordin (lyömäsoittimet). Ilmavuutta ja orgaanisuutta henkivän tuotannon ansiosta soittimien ominaispiirteet pääsevät esiin ja soundillinen lopputulos hivelee korvia.

Markku Peltolan musiikkia on vaivaton ja miellyttävä kuunnella. Silti se ei ole easy listening –kamaa. Kappaleet ovat suhteellisen riisuttuja ja maanläheisiä, ja silti niissä on pohdiskelevuutta ja syvyyttä. Buster Keaton tarkastaa idän ja lännen on kepeimmilläänkin mitä vahvimmin tunteisiin vetoava levy. Jos tämä ei ole hyvän levyn tunnusmerkki, en tiedä mikä on. Markku Peltolan toinen albumi on parasta instrumentaalimusiikkia miesmuistiin. Suosittelen varauksetta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.