Satyricon – Now, Diabolical

Satyricon on pitkän uransa aikana ehtinyt muuttaa tyyliään hyvinkin rankasti, minkä vuoksi yhtyeen nykytuotanto herättää monissa pitkän linjan black metal –faneissa ristiriitaisia ajatuksia. Tosiasia kuitenkin on, että Satyricon on tehnyt onnistuneita levyjä koko uransa ajan, puhuttiin sitten perinteisestä Norja-bm:sta tai nykyisestä modernimmasta linjasta. Now, Diabolical on luontevaa jatkoa muutaman vuoden takaiselle Volcano-kiekolle, joka viimeistään esitteli Satyriconin ilkeästi rokkaavana valtavirran black metal –yhtyeenä.

Satyriconin uudempaa tuotantoa kuunnelleille levyn ensitunnelmat eivät siis tule yllätyksenä: kappaleita hallitsevat edelleen kieroutuneet mutta äärimmäisen tarttuvat kitarariffit, jotka onnistuvat luomaan levylle sangen helposti avautuvan, mutta silti hyvin vangitsevan tunnelman. Musiikin tylyä ilmettä noudattelee myös Satyrin hallittu ja vähäeleinen ärinälaulu, joka hyökkää purevilla kitaroilla säestettynä suoraan kuulijan tajuntaan. Koska ilmaisu on melko kapeaa, kuulostavat monet koukut ehkä tutuilta, eikä asiaa auta se, että Satyriconin omintakeista tyyliä on viime vuosina apinoitu melkoisesti niin Norjassa kuin muuallakin. Now, Diabolical kuitenkin osoittaa, että uusia temppuja ei välttämättä tarvita, jos vanhat hoidetaan tyylillä. Paitsi että levy kuulostaa riittävän tuoreelta, se myös tekee eron selväksi alan kärkinimen ja halpojen imitaattoreiden välillä.

Levyn pyörähdettyä läpi muutamaan kertaan voi kuitenkin olla huomaavinaan, ettei se tarjoa aivan niin vertakuohuttavia hetkiä kuin olisi tarkoitus. Now, Diabolicalin yleisilme on aikaisempaa riisutumpi ja kappaleet rakentuvat useimmiten yksittäisten teemojen ja hypnoottisen toiston varaan. Mallikelpoisesti tässä onnistuvat esimerkiksi määrätietoisesti jyräävä nimikappale sekä utuisesti junnaava That Darkness Shall Be Eternal, mutta mukaan mahtuu valitettavasti puisevampiakin hetkiä. Hittilinjaa edustaa oikeastaan vain jonkinlaista discohenkeä uhkuva K.I.N.G., joka kieltämättä saa allekirjoittaneessa aikaan pakonomaista pöytärummutusta, mutta tuntuu kuitenkin hieman irralliselta näin synkässä ja tunnelmallisessa kokonaisuudessa.

Satyricon on tällä levyllä vienyt tunnistettavaa tyyliään entistä pidemmälle ja levyn toimivuus riippuukin lähinnä siitä, miten suhtautuu yhtyeen aikaisempaan tuotantoon. Omissa kirjoissani Now, Diabolical ei ole ainakaan vielä aivan yltänyt kahden edellisen levyn tasolle, mutta se saattaa aueta lopullisesti vasta pitkällisen kuuntelun myötä. Vanhempien levyjen kanssa levy ei taas ole vertailukelpoinen. Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on yksi vuoden vahvimmista julkaisuista tähän asti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-18
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.