Ancient Rites – Rubicon
Jotkut yhtyeet ovat aikojen saatossa onnistuneet luomaan ympärilleen mystisyyden kehän, joka vetää puoleensa niin kuin miekka Manowaria. Ancient Rites on varmasti yksi näistä yhtyeistä, osin tietynlaisen erakkomaisuutensa, mutta erityisesti ylvään musiikillisen antinsa vuoksi. Alkuaikojen black metal vaihtui muutama levy sitten suurempiin raameihin ja mukaan astuivat jylhät orkestraatiot, puhtaat lauluosuudet ja historialliset teemat. Aggressiivisuus jäi silti kantavaksi voimaksi ja yhtyeen vauhti onkin yhä päätähuimaavan hurja.
Parhaiten Ancient Ritesin musiikillista nykytilaa voisi kuvailla termillä taistelumetal. Jokainen kappale jyrää vastustamattomasti tulivaunuarmeijoillaan yli kuoppien ja mäkien, käristäen jokaisen korvaparin, johon sattuu huomiota suomaan. Ancient Ritesin suurimmat vahvuudet ovat teknisesti taitavissa soittajissa ja sovituksellisessa kylmäpäisyydessä. Suuremmatkin orkestraatiot istuvat luonnollisesti taustaan kuulostamatta korneilta tai päälleliimatuilta. Laulussa kuullaan uudella albumilla yhä enemmän puhdasta, välin lähes selostavaa laulutapaa, rääkynän jäädessä yhä pienemmälle huomiolle. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä. Ainakin itseäni paikoin häiritsee laulajan puhemainen kerronta, sillä musiikki itsessään voisi kaivata hieman aggressiivisempaakin lähestymistapaa sanoitusten ihmeellisen maailman tueksi.
Kappalemateriaaliltaan Rubicon on varsin tasalaatuinen albumi. Vaikka konseptista ei varsinaisesti olekaan kysymys, ovat kaikki kappaleet silti hyvin samalla aaltopituudella ja kokonaisuutena kuunneltuna levy aukaiseekin suurimmat aarrearkkunsa. Tunteita nostattavan intron jälkeen porteista syöksyvä Templar sieppaa kiinni vyötäisiltä ja matka voi alkaa. Miekka heiluu iloisesti vingahdellen vauhdin hiljenemättä, tuplabasarilaukat ja blastbeatit kun ovat arkipäivää Ancient Ritesin taistelutantereilla. Mithras jatkaa samoilla kärrypoluilla ja kappaleen jousisovitukset sekä väliosassa esiintyvät huilut nostavat biisin levyn parhaimmistoon. Matkaeväänä voisi mainiosti toimia Braveheartin juhlajulkaisu tai pino kirjallisuutta Tolkienin arsenaalista. Toisena huippukohtana erottuu kuudes rymistys Invictus, jossa sotatorvet raikaavat ja peikkokuoro polkee maata. Kappaleen folkelementit levittävät tummaa sävyä muuten varsin korkealla liitävään kokonaisuuteen ja kuulas pianoväliosa sekä tyylikäs kitarasoolo iskevät minut polvilleen. Rubicon jos mikä on aivan oma maailmansa, jonka tutkimiseen menee aikaa useampia kuunkiertoja, sillä sen kiemuraiset luolastot ja mutkittelevat jokiuomat eivät aina viekään sinne minne matkamies voisi luulla karttansa perusteella pääsevänsä.
Rubiconin suurimmat notkahdukset liittyvät tuotannollisiin kuoppapaikkoihin. Yleisesti äänimaailma on suorastaan kadehdittavan kirkas ja lavea, niin vertikaalisti kuin horisontaaliseestikin. Kyseessä vain sattuu olemaan metallilevy ja varsin äkäinen sellainen ja varsinkin tissien taputtelulta kuulostavat rumpusoundit eivät osaltaan kohota taistelumielialaa tarvittaviin lukemiin. Kitarat kuulostavat myöskin hieman liian hiotuilta, vaikka nousevatkin eturintaman taistoihin varsinkin lead-osuuksissa. Pienestä napinasta huolimatta Rubicon tarjoaa seikkailurikkaan elämyksen, jonka kokee mielellään yhä uudestaan ja uudestaan. Ja onhan Rubicon lähes täydellinen soundtrack mille tahansa villille roolipelifantasialle.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-15
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.