Luca Turilli – The Infinite Wonders Of Creation

Sankari/fantasia/sinfoniametallin kenties suurimman nimen, Rhapsodyn, nokkamies Luca Turilli päättää vuonna 1999 käynnistyneen soololevytrilogiansa The Infinite Wonders Of Creation -lätyllään. Edelliset soolotuotokset noudattivat vielä pitkälti Rhapsodyn ällistyttävän monimuotoista ja mahtipontista sävellyslinjaa, mutta nyt lopputulos on huomattavasti pelkistetympää. Toki mukana on yhä sinfoniorkesteria, oopperalaulajaa ja runsaasti dramatiikkaa, mutta pohjaratkaisut eivät ole enää niinkään perinteistä power metalia vaan lähempänä leffamusiikkia.

Introbiisi Secrets Of Forgotten Ages noudattelee mahtipontisuudessaan Turillin muiden levyjen avausraitoja. Levyn paras biisi kuullaan heti intron jälkeen, kun korvakäytävät täyttää nopeahko melometallisiivu Mother Nature, jonka kertsi on kauneinta poweria tänä vuonna. Vaikka vokalisti Olaf Hayer veteleekin hetkittäin kiusallisen korkealta ja ylidramaattisesti, kokonaisuus kuitenkin toimii. Syntikkapitoisempi Angels Of The Winter Dawn jatkaa levyä mukavan melodisin metallin merkeissä, mutta yhtä tarttuva kuin edeltäjänsä se ei ole.

Tämän jälkeen tunnelma alkaa liidellä turhan korkeissa ja scifihenkisissä maisemissa, ja oopperalaulaja Bridget Fogle on yhä enemmän pääosassa mielipiteet jakavien tulkintojensa kanssa. Myös Turillin itsensä soittamat syntikat kuulostavat monin paikoin karmivasti 90-luvun teknolta, mitä ei voi missään nimessä laskea plussaksi. Levyn muista biiseistä selvästi edukseen erottuu vain perinteikäs The Miracle Of Life, vaikka yllättäviä käänteitä on tarjolla myös muissa kappaleissa.

Luca Turilli on äärimmäisen taidokas ja tuottelias säveltäjä, joka osaa sekoittaa metallia ja sinfoniaa todella komeiksi keitoksiksi. Liika on kuitenkin liikaa, sillä nyt Turillin metalli on alkanut kulkea turhan paljon orkesteri- ja oopperavivahteiden pillien tahdissa ja lopputulos on paikoin yltiödramaattinen ja korni. Levy ei myöskään avaudu hetkessä, mutta jokainen kuuntelukerta raottaa jotain uutta hämyisän ääniverhon takaa ja loppupeleissä levystä jää kuitenkin positiivinen mielikuva.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-08
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.