Pariisin Kevät – Kattojen Yllä

Jos minulla olisi diskoteekki, soittaisin siellä ainakin yhden illan pelkästään Pariisin Kevät -yhtyeen kappaletta Tuu rokkaan mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet). Siinä nimittäin kiteytyvät jokseenkin kaikki hauskanpitoon vaadittavat elementit tarttuvasta riffistä tarttuvaan kertosäkeeseen ja iskevään, positiiviseen sanoitukseen: ”Joo me ollaan täällä vielä/ sä jäit sitten pöytään istumaan/ onko kiva kun muilla on hauskaa/ mitä sä vaiheilet?/ tuu rokkaa mun tanssilattiaa/ anna mennä ja feidaa rypyt sun otsasta”.

Pariisin Kevään – jonka taustalla on artisti nimeltä Arthur Tunes – Kattojen yllä -EP sisältää myös kaksi muuta upeaa kappaletta, jotka tunnelmaltaan ovat vastakohtia tuolle viimeisenä kuultavalle vauhtipalalle. Samoilla raiteilla ja Toisesta maailmasta ovat johonkin alakuloiseen, mutta siitä huolimatta valoisaan syntikkapoppiin nojaavia, erittäin tarttuvia kappaleita molemmat. Vertailukohteita en osaa hakea, mutta esimerkiksi Reginan ja miksi ei myös Depeche Moden ystäville tässä voisi olla vahva uusi tuttavuus; Tuu rokkaa mun tanssilattiaa puolestaan voisi käydä esimerkiksi äkkiväärän Riston diskoveljestä.

EP:n kolmella biisillä on yhteensä mittaa kymmenen minuuttia. Siitä huolimatta soittimeni sanoo, että Pariisin Kevät on soinut noin neljä tuntia tämän asunnon kevätauringon lämmössä. Toisin sanoen, testituloksiin nojaten, kappaleilla on kestävyyttä. Kestävyyden voi testata itse lataamalla koko julkaisun bändin kotisivulta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-24
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.