4.6 – No Blood, No Tears
Arvosteltavaksi saamani No Blood, No Tears ei ole itseasiassa yhtyeen uusin tuotos, heidän sivuiltaan saa tilattua juuri uunista tulleen Shelter-EP:n. Näin 4.6:n (tai fourpointsixin) ensimmäisen kerran livenä tämän vuoden Ääni ja Vimma -finaaleissa viimeisenä esiintyjänä ja meininki näytti miksauspöydän takaa erittäin riehakkaalta. Vaikutteita oli otettu erityisesti jenkkideathistä sekä asennemetallista ja bändistä huokunut energia olisi riittänyt pienelle afrikkalaiskylälle viikoksi. Omaksi harmikseni 4.6:n kohdalla kävi kuten useimmilla bändeillä, eli se oli paljon timmimpi livenä kuin levyllä.
Tämä ei johdu pelkästään soitosta. Bassosoundi ei ole tarpeeksi muhkea ja kitarasoundit on tehty yhtä kuivaksi kuin Anneli Jäätteenmäen lausunnot. Ainoat mahdolliset syyt tähän ratkaisuun on basistin soittotaidon puute tai miksaajan taidottomuus, tosin jotkut tykkäävät enemmän yläkireistä soundeista kuin minä. Kävin kuuntelemassa yhtyeen nettisivuilta heidän uusimman kappaleensa ja tässä oli kumpaakin hieman parannettu, mutta siinä ongelmat ovat siirtyneet basarinapsuun ja kitaran soolosoundiin sekä muutamaan muuhun pieneen asiaan, jotka omaan korvaani kuulostavat yksinkertaisesti pahalta. Vaikka miksaaja olisi kuinka kaveri ja bändi pääsisi ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella studioon hänen kanssaan, niin toisen miksaajan (ja mahdollisesti jopa tuottajan) kanssa työskentely voisi hieman avartaa eri näkökantoja bändin soundipolitiikan kanssa.
Kahden viikon kuuntelun perusteella demon kahdesta kappaleesta ei tahdo jäädä pääriffejä lukuunottamatta oikein mitään mieleen. Onhan se kiva paahtaa ihan täysillä, mutta ei sitä jaksa hirveän pitkään kuunnella. Biisit kaipaisivat jotain koukkua, selkeyttä ja ilmaa. Ilmalla en tarkoita kappaleissa ilmeneviä kohtia, jotka pysäyttävät kappaleet seinään, jotta kitaristi saa soitettua muutaman sekunnin instrumentaalivälisoittonsa. Vaikka kitara on hieno soitin, niin ei sitä tarvitse silti kokoajan soittaa. Lisäksi kahden välisoiton mahduttaminen kolmeen minuuttiin on liikaa. Jos niitä on enemmän kuin kaksi ja toinen niistä ei ole soolo, niin se on progea, eikä sitä halua kuunnella kukaan.
Bändissä on kyllä soittotaitoa, mutta sävellyspuolella tökkii pahasti. Vokalisti osaa huutaa hyvin ja puhdas laulu on jo melkein siellä ja kitaristit sekä rumpali osaavat hommansa hyvin. Jos yhtye keskittyisi olennaiseen ja unohtaisi nuo anaalitapin lailla homofoobikon rektumiin istuvat välisoitot, voisi kappaleita jaksaa kuunnellakin enemmän kuin muutaman kerran mielenkiinnolla. Eli tehkää ensin hyviä biisejä ja jättäkää kaikki turha pois.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-25
Arvostelija : Anssi Tenhunen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.