Idolae – Laadidaadi

Vaikka tamperelaisen Idolaen rauhallinen, hitaasti kasvava ja kaavoja karttava kitaramusiikki noin tyylillisesti istuukin siihen haarukkaan, millä itsekin tulee musiikkia annosteltua, en oikein millään saanut tästä muuta kuin ikäviä fiiliksiä. Tämä mielipide vallitsi viiden ensimmäisen kierroksen aikana. Pakkotoistolla sain punnerrettua tästä jo ideaa irti, kunnes huomasin, että Idolae on musiikillaan aika pirun lähellä nerokkuutta. Niin lähellä, että ärsyttää, ettei se ole jo siellä.

Laadidaadi-EP sisältää kolme hidasta, jopa laahaavaa kappaletta. Kappaleet kellottavat tasaisesti neljän minuutin tuntumaan ja Idolaen valitsemalla tiellä biisit tuntuvat loppuvan kesken. Musiikki taipuu hankalasti sanoiksi: mausteita on seesteisestä kitaraindiestä paikoittaisiin postrock-fiiliksiin, onpa siellä pieni uuden aallonkin jalanjälki. Toisin sanoen Idolae rakentaa lauttansa itse.

Kappaleet kasvavat pienistä liikkeistä, joilla palasia siirrellään eteenpäin ja välillä hieman takaisinkin vetäen kohti lopullista muotoa. Kappaleissa on dynamiikkaa, mutta ääripäät ovat niin lähekkäin että kuunteleminen vaatii suurta keskittymistä. Pidemmällä julkaisulla Idolaen musiikki toimisi varmasti paremmin, sillä uskoisin että eri elementit pääsisivät paremmin oikeuksiin ja kuuntelijanakin musiikkiin olisi helpompi syventyä.

Huomion varastaa laulaja Taneli H. Hermusen ääni ja sen käyttö, joka vaati aluksi paljon totuttelua. Mies ei käytä ääntään tavallisin perusvarmoin tavoin, vaan muodostaa äänestään yhden instrumentin kappaleiden antiin. Jos ääneen ei kuuntelijana totu, se on ongelma. Yhtye voisi mielestäni harkita myös instrumentaaliosuuksien pidentämistä, sillä se osaa luoda ja viedä tunnelmaa myös niiden avulla.

Ristiriitaisin fiiliksin yhtyettä kuuntelee, mutta vilpittömyyden ja lahjakkuuden kyllä kuulee. Nyt yhtye on kuin siinä rikkonaisessa ympyrässä, jonka päissä on hulluus ja nerous lähekkäin, mutta silti erossa toisistaan. On hyvinkin mahdollista, että seuraavalla julkaisullaan yhtye on onnistunut kuromaan ympyrän umpeen – ja silloin se on omassa pidättyväisessä tyylissään pitelemätön.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-26
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.