Pikku Kukka – Toinen EP

Kouvolasta tulee muutakin aromikasta kuin asemaravintola Montun köyhän miehen drinkit. Pikku Kukan yksiselitteisesti nimetty Toinen EP on pitkästä aikaa levy, johon on oikeasti saatu tallennettua jotakin todellista sisältöä – jotakin aivan muuta kuin esimerkiksi huomionkipeydessä rypevää narsismia tai kahden pakettiauton kokoista instrumentalismia.

Pikku Kukan tuplalauluun pohjautuvassa pop-musiikissa kurkotellaan kauas kansanmusiikkiin, mutta toisaalta stereokuvaan maalaillaan myös pienoisia jazz-sävyjä. Pääosassa ovat kuitenkin itse biisit, sävellykset ja sanoitukset, joiden välityksellä kerrotaan yksinkertaisia tarinoita. Ei maailman kurjuudesta ruikuttamista, ei katkeria ihmissuhdetilityksiä – ei toisaalta myöskään poliittisen lääpälääpän julistamista, vaikka esimerkiksi Puhalla kenkään -biisissä Emilian ja Lotan laulu viittaakin kohti Ultra Brata.

Ultra Bran lisäksi vertailukohtia löytyy muitakin. Lähtölaulussa ei voi välttyä Värttinä-mielikuvilta, ja ilmavan sielukkain kitaroin säestetty Näin taas sisältää Scandinavian Music Groupin parhaat elementit. On silti huutava vääryys lähteä laittamaan Pikku Kukkaa samaan koeputkeen niiden yhtyeiden kanssa, joita se paikoin muistuttaa. Kokonaisuus toimii omana itsenään, ja kokemus, varmuus ja määrätietoisuus hehkuvat kaiuttimista vahvana energiana. On aina stydiä, kun jollain on visio.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-24
Arvostelija : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.