Chant, The – Breakdown

Breakdown omistaa varsin näyttävän ulkoasun ja levy onkin kelpo jatkumo melankolisen rokin janaan, joka Suomessa on tällä hetkellä vallalla. Missä sitten syy siihen, että varsin moni yhtye, joka kyseisen tyylin musiikkia soittaa, on tullut pääkaupunkiseudulta. Onko mahdollinen pohjoisen poikain pahaolo levinnyt käpykyläämme, jota Helsingiksi kutsutaan.

Ville Sorvali on sorvannut yhdessä Santeri Salmi -nimisen miksaajan kanssa varsin kelpo soundit. Tosin hieman olisin bassoa toivonut levylle lisää, sillä nyt se tuntuu olevan piilossa. Ehkä The Chantin kohdalle demosta puhuminen on vähättelyä, sillä sen toteutus noita bassoja lukuun ottamatta on sitä luokkaa, että kyseessä on melkeinpä valmista kauraa poimittavaksi pitkäsoittopellolta. Pienemmälläkin yrittämisellä sinne on päädytty.

Tunnelmat levyllä ovat varsin lohduttomat, eikä aurinko tunnu nousevan ollenkaan. Kahdella kitaralla vedettynä yhtyeen lohduttomaan soundiin saadaan huomattavan paljon lisää potkua, eikä koskettimien käyttökään ole lainkaan hullumpi idea. Varsinkin kun niiden kanssa ei ole liioiteltu, eikä niitä ole korostettu millään muotoa. Taso kappaleissa säilyy läpi levyn, ja vaihtelua on tarjolla sitä halajaville, sillä esimerkiksi Wayferer tarjoaa hieman haastavampaa Tool-henkisyyttä. Puolestaan The Day The Light Died on huomattavasti suoraviivaisempi, vaikka tempo pysyykin melko tasaisena. Kappaleiden rakenteissa on jopa pienoisia koukkuja, joilla mielenkiintoa pidetään myös melko mukavasti yllä.

Vaikka melankolia on päällimmäinen käsite, joka levystä tulee mieleen, niin yhtyeen vokalistin Ilpo Paaselan lauluun soisi vielä aavistuksen kirkkautta. Synkkiä sanoituksia voi laulaa myös kirkkaasti, eikä kaikki toivo ole menetetty. Levyn päättävä To Be Seen toimii myös eräänlaisena kliimaksina tälle hienolle levylle. Samalla ruokahalu kasvaa sitä pitkäsoittoa odotellessa, sillä mikäli tätä on lisää luvassa, tulee odottavan aika pitkäksi. Kappaleen Swallow The Sun -tyyliset lauluosuudet kappaleen lopussa toimivat erittäin mainiosti. Yhtye on onneksi säilyttänyt tyylikkyytensä myös murinan kanssa, sillä sitä ei onneksi ole lähdetty levittämään muille kappaleille, vaan se on pidetty tässä yhdessä, ikään kuin kauniina loppuna. Nuo muutamat miinukset kompensoidaan kyllä sen verran tyylikkäästi, että nelosella mennään seuraavalle kierrokselle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-27
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.