Mensura – Serpentine Benediction

Kun death tai black metalin yhteydessä mainitaan jousisoittimet, nousee allekirjoittaneelle heti niskakarvat pystyyn. Mielessä kummittelevat jo edesmenneen At The Gatesin ajoittain melko järkyttäviltä kuulostavat viritelmät jousisoitinten kanssa The Red In The Sky Is Ours -albumilla. Siksi asenne helsinkiläisen Mensuran musiikkiin oli ensin epäilevä, bändi kun uskoo pystyvänsä osoittamaan sen, että viulu voi olla myös raaemman musiikin soitin. Epäilyt osoittautuivat onneksi turhiksi.

Black ja death metalin sekoitusta soittavat Mensura on julkaissut kolmannen demonsa. Kolme bändin jäsenistä on tullut arvioijalle tutuksi brutaalia kuolonmetallia veivaavan Goresoakedin yhteydessä. Goresoakedin tavoin myös Mensurassa mikin varressa häärii Patrik Nuorteva erinomaisella menestyksellä. Miehen rahkeet riittävät reilusti kannattelemaan Mensuran vokaalipuolta, ja jostain syystä Nuortevan ääntä voi kutsua jopa miellyttäväksi, mikä on varsin yllättävää, kun kyseessä on kirkunaa ja korinaa vaativa laji. Valittamista ei löydy tosin muidenkaan jäsenten taidoista. Mensuran musiikki on taidollisesti erittäin rullaavaa ja vaivattoman kuuloista.

Kolmen raidan mittainen Serpentine Benediction antaa hyvän kuvan bändin taidoista. For His Dead Children on melko kaoottinen raita, jossa viulu itse asiassa vain lisää sekavuutta. Biisi ei kulje perinteisen linjan mukaan, ja sisältö on varsin mielenkiintoista. Catatonic Fall -biisissä viulu pääsee paremmin oikeuksiinsa. Kyseiseen raitaan tuo ilmettä kohta, jossa viulu, korina ja matalalla sahaavat kitarat muodostavat hauskan kokonaisuuden. Tunnelma muuttuu hetkeksi jopa iloiseksi. Tämä aiheuttaa ehkä pientä hilpeyden tunnetta, sillä kyseessä on muilta osin synkkä raita. Hilpeys ei silti ole pahasta eikä pilaa raitaa, vaan päinvastoin antaa biisille lisäsärmää.

Viulun kanssa kannattaa muistaa kuitenkin sohia varovasti. Mensurakin liikkuu hetkittäin alueilla, joissa koko musisointi uhkaa muuttua ikävän kuuloiseksi meteliksi. Bändi ei kuitenkaan putoa liian syviin kuoppiin, ja tasapainoilu perinteisen ja modernimman materiaalin välillä onnistuu. Serpentine Benediction on kaikin puolin kelvollinen ja onnistunut kokonaisuus.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-24
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.