Das Ich – Cabaret

Saksa on luvattujen industrial-elektronisten viritelmien ja kokoonpanojen maa. Tunnetuimpien artistien/yhtyeiden listaan lukeutuu ehdottomasti mm. :wumpscut:, joka on niittänyt mainetta erityisen kliinisellä ja raa’an kylmällä tyylillään. Funker Vogt sen sijaan edustaa hieman pehmeämpää linjaa, jossa turhat kolistelut ja metelit on karsittu pois häiritsemästä kuuntelua, ja lopputuloksena on erittäin hyvin toimivaa teollisen musiikin perustavaraa. Ja sitten on tietenkin Das Ich. Pitkänlinjan kokoonpano on saavuttanut oman paikkansa saksalaisen elektronisen goottimusiikin alueella. Projekti käynnistyi virallisesti vuonna 1989 Bruno Krammin ja Stefan Ackermannin voimin, ja sedät hyörivät edelleen saman työmaan kimpussa.

Das Ich käyttää musiikissaan sinfonisiksi kutsuttuja voimakeinoja. Käytännössä tämä kuuluu syntikkaorkesterisoittimina ja pyrkimyksinä tehdä elektronisesta musiikista jotakin elämää suurempaa ja ilmeisesti sitten myös sitä sinfonista. Das Ich onnistuukin maalailemaan synkkiä ja vellovia hetkiä musiikillaan, mutta nämä maalailut eivät ainakaan tällä albumilla osu aina aivan nappiin. Joidenkin biisien kohdalla vellovat hetket muuttuvat vain veteliksi, eikä musiikki synnytä mitään suurempia sinfonisia elämyksiä tai synkän syvällisiä ajatuksia.

Cabaret’n ehdottomia huippuhetkiä ovat Opferzeit sekä Zuckerbrot & Peitsche, joissa vauhtia on lisätty useampi pykälä ja saksankieliset sanoitukset kihistään ulos reilulla saksalaisella mentaliteetilla. Tällaisia raitoja olisikin kaivannut mukaan enemmän, sillä niiden kohdalla Das Ichin vahvat puolet tulevat todella esille.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-11
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.