C. Aarmé – Vita

Vuosi sitten lumien sulaessa C. Aarmé pelkisti kotisivunsa muodostumaan ainoastaan yhdestä linkistä. Linkki päräytti soimaan We Are The World -kappaleen demoversion ja se oli sillä selvää, mikä olisi kevään ensimmäinen kesähittikokelas. Kappale rämisi petollisen tarttuvasti jossain punkin ja garagerockin maastossa sanoituksen shut the fuck up/ fuck you, fuck off and fuck you too/ don’t you know who we are/ don’t you know who I am ollessa itseironiassaan jo niin yli hilseen, että se asetti uudet rajat sille, miten hyvän biisinsanoituksen voi kirjoittaa.

Nyt vuotta myöhemmin ilmestyy ruotsalaisen C. Aarmén kakkosalbumi Vita, jonka airueena We Are The World toimii. Vajaan puolen tunnin mittaisen levyn yleisilme on aavistuksen verran älyllisempi, vaikkakin ironia, sarkasmi ja piilotetun humoristinen asenne ovatkin levyn annissa läsnä. Eniten Vitalta kumpuaa valtava energialataus, joka kappaleissa on. Yhtyeen vapautuneen absurdi, ristiriidoille haistatteleva asenne musiikkia kohtaan välittyy kuuntelijaan; tämä rock ‘n’ roll saa arkihuolet hetkeksi unohtumaan, kiitos siitä.

C. Aarmén tyyliä on hankala kuvailla. Levyllä yhdistyy punkin roisi energia ja pelkäämättömyys sekä uuden aallon ryhdikäs soitto, eikä yhtye pelkää käyttää myös tuttuja rokkikliseitäkään. Yhdellä tapaa yhtye muistuttaa toisesta Ruotsin-ihmeestä The Hivesista, mutta C. Aarmén ilmaisuun päästäkseen The Hivesin pitäisi saavuttaa vähintään jonkinasteinen juoppohulluuden tila.

Hittipotentiaalia löytyy useammastakin vedosta. Singlenäkin julkaistu Golden Retriever saa niskan nykimään rytmikkäästi, kuten myös räväkkä Music Police. Levyllä on muutamia seesteisempiäkin kappaleita, kuten Casino (The boy with the looks of a drunk/ fucked up Sharon Stone/ that was me, it was I/ I was blind but now I can see), mutta niissäkin laulaja Jessie Garonin holtiton laulutyyli pitää huolen siitä, ettei liialliseen herkistelyyn ole mahdollisuutta.

Vita on valloittava levy, joka tulee kestämään aikaa täsmäkuuntelulevynä. Tiettyihin, juhlaviin tilanteisiin tällainen vapautunut, kieli poskessa esitetty rokki sopii loistavasti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-14
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.