Threat Signal – Under Reprisal

Kanadalaisen Threat Signalin debyyttialbumi on monissa medioissa tyylittömästi lytätty Fear Factory -kopiona eteenpäin, ilmeisesti myös sen enempää kuuntelematta koko albumia. Jos tähän albumiin jaksaa perehtyä pidempään, niin käy varsin hyvin ilmi, että kyseessä on hyvinkin erilainen albumi kuin pelkästään mikään FF-kopio. Toinen tätä puoltava seikka on se, että ei kai nyt Fear Factoryn Christian Olde Woblers olisi koko hommaan ryhtynyt mikäli tuutin kyljessä olisi seisonut isolla teksti Replica.

Tietysti tästä kehumisesta lokaa tulee puritaanien suunnasta, mutta siitähän me emme välitä. Emme ole välittäneet ennenkään, joten miksi tekisimme nyt poikkeuksen. Pikkusieluisuus sikseen ja koneet päälle. Koneistettua metallia tässä varsin selkeästi ollaan kuuntelemassa, ja varsinkin ensimmäinen raita saattaa tuohon kopion miinaan astua. Sen verran tutun kuuloista tavaraa Rational Eyes on. Sinänsä melkoinen ihme, että juuri tuolla kappaleella yhtye sai sekä sopimuksen että oman nettivarttinsa. Se on kappaleista kaikkein lähinnä Fear Factoryn soundia niin musiikillisesti kuin vokaaleiden osalta. No, onneksi muu materiaali on hieman monisävyisempää, sillä yhtye sotkee huomattavan laajaa skaalakirjoa keskenään eikä anna oikeastaan yhdenkään lajityypin ottaa valtaa täysin itselleen. Mukana on tuota jo kyllästymiseen asti mainittua yhtyettä, melodioita, huutolaulua ja puhtaita osuuksia. Hassuinta puhtaissa osuuksissa on se, että ne kuulostavat erehdyttävän paljon Linkin Parkin Chester Benningtonilta. Myös yksi korviin pistävä ja oikeastaan varsin miellyttävä ominaisuus tällä levyllä on kitarasoolojen käyttö. Niitä harvemmin puhtaassa teollisuuspohjaisessa metallissa kuulee, joten tässä ei sitten lienee sellainen ole kyseessä.

Kokonaisuus on varsin oikeaoppinen ja tuore. Vaikka kundeilla on ikää hieman vähemmän kuin Wayne Rooneylla, niin samalla tavalla se pallo pysyy hallussa täälläkin osastolla. Sounditkin ovat varsin mallikkaasti kohdallaan, vaan ihmekö tuo, sillä höyläpenkin ääressä on jälleen kerran ollut Tanskan oma Tue Madsen. Kitarat ovat melko suuressa osassa, joten niiden on syytä myös toimia. Toimivathan ne, vaikka riffit eivät sitä maailman raskainta tavaraa ole. Oikeastaan vanhan liiton meiningistä lainatut soolot kruunaavat kepittelyn ja potkivat tylysti riffien köykäisyyden maton alle piiloon.

Kaikki on tapahtunut yhtyeen kohdalla melko nopeasti. Toivottavasti mopo ei ala keulia, sillä silloin emme tästä yhtyeestä tule kuulemaan sen koommin. Ja siitäkös rakkaat puritaanimme iloitsevat. Jos taas kiertueet Soilworkin kanssa sujuvat mallikkaasti, niin povaanpa lämpimikseni yhtyeelle varsin mukavaa ja keikkarikasta syksyä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-14
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.