OSI – Free

Pentagonin Office of Strategic Influence suljettiin vuonna 2002. Vai suljettiinko? Ehkäpä Jim Matheoksen ja Kevin Mooren tennarit jäivät oven väliin…tai ehkäpä he jäivät suljettuiksi sisään ja “vapautuivat” vasta nyt…tai ehkäpä lopetamme superroskan puhumisen ja syvennymme superkaverusten superkokoonpanon uusimpaan supertekeleeseen.

Makeiden levynkansien sisään on teljetty yksitoista syna/konekyllästettyä, entistä keskitempoisempaa peruspoppia, ajoittain ryyditettynä progehtavilla mausteilla ja Mike Portnoyn rumpusetillä. Chroma Key, sekä eritoten Fates Warning ja Dream Theater ja muu Magna Cartan ja InsideOut Musicin selänraaputtelu-jengi ovat siis yhtä kaukana Freestä kuin Dorothy oli Kansasista.

Moore on mielestäni aina ollut parhaimmillaan fiilistelyissä, ja kun uutukaisella niiden esiintymisfrekvenssistä on rankasti tingitty, jää kiekon kokonaisvaikutelma yhtä latteaksi kuin Kevinin vokaalitkin. Eli todella latteaksi. Melodiat muistuttavat parhaimmillankin lastenlauluja, mutteivät edes tartu. Dynamiikaltaan ja tulkinnaltaan laulut tuovat mieleen nenäänsä pitelevän Paavo Lipposen mikin varressa. Musiikkikin on melkein yhtä puisevaa. Platta rakentuu hyvin pitkälti Fates Warningin jämäriffeille ja kaikille niille (myönnetään, leijonan osalta aika messeville) synasoundeille, mitkä eivät Chroma Keyn levyille ole mahtuneet. Kun vielä nojataan kävelytempoisiin rumpuvetoihin, missä Portnoy (vaikka onkin kehittynyt) ei koskaan ole parhaimmillaan ollut, on lusikkakin valmis taipumaan. Ainoastaan yhtyeen ja kyseisten herrojen faneille.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-01
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.