Dezperadoz – The Legend And The Truth

Länkkäriheviä! Onko sellaistakin? Kyllä vain, jossain muodossa, joten lassot esiin ja siima ponnarille, nyt ladataan kuudestilaukeava ja valmistaudutaan kaksitaisteluun. Jossain DAD–Ozzy Osbourne -preerioilla ratsastava teutonikvartetti laukkaa kohti auringonlaskua teemalevyllisellä täynnä kunnioitusta voitokkaasta O.K.Corralin välikohtauksesta erityisesti tunnettua sheriffi Wyatt Earpia ja hänen elämäntarinaansa kohtaan. Ylimääräistä kurkunkostuketta ei pahemmin tarvita 15 viisun kokonaiskäsittelyssä, matkan pölyt karisevat teemalevyn siivellä tehokkaasti.

Monta mielikuvaa Ennio Morriconen loistokkaisiin italowesternsoundtrackeihin voi vetää desperadojenkin matkassa ja muutamat laukkakompit ovat kerrankin kuin nyrkki silmässä. Hikisen perushevin ja sopivan perusrockrytkeen ristisiitos villin lännen vivahteilla ei itse asiassa ole laisinkaan huonommin toimiva konsepti. Bändin sheriffin, kitaristilaulaja Alex Kraftin visiosta syntynyt teema-albumi on saanut nyttemmin rinnalleen myös kokeneita muusikoita, mm. kitaristi Dennis Wardin Pink Cream 69:sta. Tämän hurjan joukon avulla on kasattu uusi, tuore siivu metallimarkkinoille ja se on jo itsessään paljon se.

Sävellyspuolella on toteutettu periaatetta yksinkertainen on kaunista. Perusrungon päälle on kuitenkin rakennettu taidokkaita sovituksia lisäämään autenttisuuden tunnetta haettuihin visioihin. Vajaan tunnin matka onnistuu kaikin puolin mainiosti, jopa Blues Brothersin versiona eritoten tunnetun Rawhiden uudelleenversioinnilla on oma, looginen paikkansa. Viskitilkkasen kanssa maistuvat yksittäisinä paloina erityisesti Echoes Of Eternity, The Legend And The Truth ja Friends Till The End, mutta levy on ennen kaikkea kokonaisuus, joka pitää kuunnella kertaheitolla alusta loppuun tiukasti syventyen. Musiikin tuomat mielikuvat vain lisäävät kokonaisvaltaista nautintoa. Biisien väleihin taidokkaasti rakennetut taistelukohtausta jäljittelevät äänitykset ja muut tarinan yhteenkuuluvuutta nitovat lisät sitovat paketin lopullisesti kasaan. Monin paikoin levyn rakenteesta tuleekin mieleen Nightwishin Oncen kerrontatyyli.

Krokuksen ja Axxiksen matkassa toukokuun alun kiertänyt stetsonnelikko ansaitsee paikkansa auringossa. Nämä kaverit lähtevät aikoinaan saappaat jalassa. Hieno levy. Jippiaijee!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-01
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.