Poets Of The Fall – Carnival Of Rust
Ensiksikin täytyy mainita, että en juurikaan kuuntele radiota. Ehkäpä tämän takia jokin aika sitten näkemäni video Carnival of Rust teki erikoisen vaikutelman. Biisihän kulki aivan mukavasti, laulajan ääni miellytti korvaa ja videokin oli mukavan timburtonmainen. Mietin, että olisinko tehnyt virhearvion bändin kohdalla, joka kulkee nimellä Poets of the Fall? Kun sitten tarjoutui tilaisuus tutustua tarkemmin ko. yhtyeen uusimpaan tuotokseen, tartuin ilolla tilaisuuteen.
Levy starttaa kohtalaisen mukavalla rock-rämpäytyksellä, joka tukee perinteisesti kertosäkeen laulumelodiaan. Samaa rataa jatketaan seuraavan Sorry go ‘Round -rallin läpi ja kolmantena rävähtää soimaan levyn nimikkobiisi. Biisi luottaa rauhalliseen tunnelmointiin, joka ainakin allekirjoittaneelle toimii pienissä annoksissa yllättävän hyvin. Kertosäkeessä on mukavan melodian ohella helposti muistettavat sanat, joissa ei ehkä ole ainesta romanttisen runouden merkkiteokseksi, mutta ne pesevät silti tällä hetkellä metalli/rokkiskeneä vallassa pitävää “uujee, peipe, lets kill aurselvs and as” -riimittelyt mennen tullen. Kelpoa tavaraa tähän asti. Levy jatkaa eteenpäin tunnelmissa, jotka tuovat aika ajoin mieleen vaikkapa sellaisia nimiä kun Nirvana, Red Hot Chili Peppers tai vaikkapa HIM.
Levyltä ei juurikaan suuria vikoja löydy, mutta ainakin omaa mielenkiintoani levyn kuuntelua kohtaan söi melko vahvasti levyn loppupuoliskolta löytyvä akustinen rupeama, joka ei kestä juuri puoltatoista biisiä pidempään, mutta latistaa menon melko täydellisesti. Vaikkakin biisit ovat mukavia ja toimivia, eivät ne juuri toimi alkupään repseämmän ja ehkäpä hieman koneellisemman soundimaailman kanssa.
Mukava pakkaus kaiken kaikkiaan ja saattaa olla kovassa käytössä kevään rientojen alkaessa. Ainoana haittapuolena näen sen, että pitkästä aikaa edes hieman mielenkiintoinen kotimainen rock-veto tullaan todennäköisesti mediassa raiskaamaan täysin kuluttamalla parhaat palat puhki tehosoitossa alta aikayksikön. Tämäkään levy ei saa minua aloittamaan aktiivista radionkuuntelua, todennäköisesti vain välttämään sitä entistä enemmän, sillä haluan nauttia hyvistä biiseistä edes yhtä työpäivää pidempään.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-23
Arvostelija : Juha Wuorinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]