Saturnus – Veronika Decides To Die

Paulo Coelhon romaanista nimen levylleen lainannut Saturnus vie kuulijansa hitaiden alavireriffien, kauniiden kitara- ja pianomelodioiden ja ikuisen melankolisuuden maahan. Doom on siis avain pakoon ja sitä yhtye soittaa yllättävän popmaisella otteella, vaikka selkeästi metallisella maaperällä seisookin. Puhtaat laulusuoritukset on jätetty rannalle ruikuttamaan satunnaisia puhepätkiä lukuun ottamatta ja tarinankerronta hoidetaankin varsin rapealla murinalla. Radiosoittoon tästä ei varmasti ole biisien pituuksien viipyillessä kymmenen minuutin seutuvilla, mutta tarttuvia melodiakulkuja levy sisältää kuitenkin runsain mitoin.

Kolmas albuminsa on ollut työn ja tuskan takana muun muassa monien miehistönvaihdosten takia. Veronica Desides to Die kuulostaa kuitenkin erittäin eheältä paketilta niin dramaturgisen kaarensa kuin soundiensakin puolesta. Saturnuksen musiikissa on varsin eteerinen pohjavire, jota tanakat kitarariffit puskevat verkkaisesti eteenpäin. Kaiken yläpuolella leijuu hauras kaikenkattava kauneus, elementti, joka erottaa Saturnuksen monista virkaveljistään. Herkät pianomelodiat kietoutuvat kuulaisiin leadkitaroihin huomaamattoman viattomasti luoden avaran ja samalla hyvinkin viileän maisemakuvauksen. Tämä ei todellakaan ole mitään iloista kevätsirkuttelua, tätä kuunnellaan mielellään useampien suljettujen ovien takana. Saturnuksen jalat huljuavat hyvin sameissa vesissä.

Pitkän kuuntelujakson jälkeen olo on hieman surullinen, mutta silti ei vielä aivan painuksissa. Erityisesti toinen kappale Pretend nostaa jopa hieman hymyä huuleen rokkaavalla otteellaan. Aivan toisesta ääripäästä löytyy Rain Wash Me, joka mantramaisen alkunsa jälkeen laskee koko maailman surut kuuntelijan harteille. Veronica Desides to Dien vaikuttavuuteen kuuluvia tekijöitä listattaessa ei vähäisimmäksi kohdaksi jääne Flemming Rasmussenin rakkaudella ruuvaama äänimaailma, jossa pienimmätkin yksityiskohdat pääsevät pintaan huutamaan nimeään. Levyn soundi on iso ja raskas. Kitarat möyrivät ja rummut tamppaavat kuitenkin kaikkien soittimien soidessa hyvässä tasapainossa ja erittäin ilmavasti.

Tunnelma on enemmän kuin kohdallaan tällä Saturnuksen kolmannella täyspitkällä. Vaikka kokonaisuus onkin melko vahva, jäävät muutamat kappaleet hieman tasapaksuiksi esityksiksi, osittain kautta levyn melko samana pysyvän tempon takia, osittain siksi, että kappaleiden rakenteet mukailevat hyvinkin uskollisesti toinen toisiaan. Suosittelen kuitenkin tutustumaan, jos kevät alkaa ahdistamaan ja erityisesti jos rakkaus kuihtuu ennen hekumaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-05
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.