Celtic Frost – Monotheist

Jos haluaa säilyttää Celtic Frostista mielikuvan tuhoalttiina metallimusiikin raja-aitojen paukuttelijana, kannattaa edelleen keskittyä kolmen ensimmäisen levyn kuuntelemiseen. Tai katsoa yhtyeen kotisivuilta reilut 20 vuotta vanha vierailu jossakin saksalaisessa nuorten videomakasiinissa, jossa yhtyeeseen liittyvä ristiriitaisuus korostuu kauniisti bändin soittaessa Into the Crypt of Raysia koululaisten edessä.

Jos sen sijaan osaa pitää mielensä apposen avoimena, kuten Celtic Frostin tuntevilta voisi odottaa, kannattaa Monotheist kutsua kotiin. Kuudentoista vuoden levytystauko katkaistaan itsevarmoin ottein. Mielenkiinto aiempiin levyihin viittaavien riffien laskemiseen lynkataan heti alkuunsa: Monotheist on moderni paluu, ei vanhan uudelleenlämmittelyä. Frostilta löytyy edelleen tuore näkemys synkän musiikin tekemiseen, ja levy on samalla tapaa ennakkoluuloton kuin To Mega Therion (1985) ja Into the Pandemonium (1987) oletetusti olivat ilmestysajankohtinaan.

Yli 68-minuuttinen levy on jo mitaltaan runsas kokonaisuus. Avausraita Progenyssa kitarat pörisevät vanhan koulun malliin biisin ollessa muutenkin verevän painostava johdatus levylle. Ground jatkaa raskaan ripeää linjaa sisältäen omalla tavallaan erittäin tarttuvan kertosäkeen.

Tästä levy jatkaa seesteisemmille linjoille, muttei missään nimessä valoisemmille. Kappaleiden tahtia pudotetaan seuraavan neljän biisin ajan ja mukana on myös Tom Gabriel Fischerin puhtaita vokaaleja. Keskieurooppalaisen goottimetallin varjo lankeaa osittain levyn ylle, mutta lopulta A Dying God Coming Into Human Flesh ja Os Abysmal Vel Daath ovat pimeässä vihassaan levyn kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeitä kappaleita. Sen sijaan jo radiokelpoisen kertosäkeen omaava, tosin seitsemänminuuttinen Obscured kompuroi liiaksi Fischerin lauluäänen vuoksi.

Domain of Decay ja Ain Elohim “lopettavat” levyn varsin celticfrostmaisin elein: tahtia on nostettu, riffit kouritaan matalalta ja rummutus takoo suoraviivaisesti. Näiden kahden biisin jälkeen alkaa levyn noin 25-minuuttinen finaali, kolmiosainen Triptych, jossa trippaillaan darkwavesta orkestraaliseen päätösinstrumentaaliin. Väliin mahtuva viisitoistaminuuttinen Synagoga Satanae on parempi jättää sanoin kuvaamatta. Todetaan vain, että kyseessä on voimakas kappale.

Levyn todellinen merkitys avautuu vasta tulevien kuukausien, ehkä jopa vuosien aikana. Se, mikä saa innostumaan levystä heti, on Celtic Frostin rohkeus toteuttaa omaa visiotaan, seurata sitä itsevarmasti. Näin pitkän levytystauon jälkeen Monotheist on tietysti comeback-levy, mutta enemmän kuin sitä se on looginen jatke yhtyeen kolmelle ensimmäiselle levylle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-26
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.