Vastaan – Vastaan

Tomi Tiittanen on entuudestaan tuttu sälli Underwater Sleeping Societyn kitaristin paikalta, mutta tällä kertaa miestä kuulaan Vastaan-merkkisen soololevyn puitteissa. Herra itse korostaa, että kyse ei ole massiivisesta soolouran avaamisesta vaan lähinnä terapiapohjalta lähteneestä, vähitellen musikaalisempiin lähtökohtiin muotoaan muuttaneesta projektista. Avaintekijöitä levyä työstäessä on ollut itsensä ilmaiseminen suomen kielellä sekä akustisuus ja intiimiys. Keväällä 2005 mielessä pyörineistä ideoista, melodioista ja riffeistä alkoi tavoitteellisesti muodostua kokonaisia lauluja, ja nyt huhtikuun jäädessä historiaan uusi levy on ollut valmiina jo kuukauden.

Kymmenestä raidasta puolet ovat instrumentaalisia. Niissä Tiittasen osaaminen onkin parhaimmillaan. Nämä sujuvasti etenevät, tunnelmalliset ja monipuoliset kappaleet sisältävät vangitsevia elementtiä runsain mitoin eikä soitinkalustoakaan ole säästelty. Sanoituksellinen puolikin on mallillaan. Hieman poikkeavasti jäsennellyt sanalliset viestit sisältävät herätteleviä ajatuksia ja selvästi taiteilijan sielunverta, mutta ongelma onkin lähinnä näiden sanojen pukeminen melodiarunkoon sopivaksi lauluksi.

Levyn aloittaa reipashenkinen nk, joka on hieman hämmentävä, mutta räväkkyytensä vuoksi Tiittasen laululliselle ilmaisulle kuitenkin sopiva muoto. Herran persoonallinen ulosanti vaatii pienen hetken totuttelua, mutta sulautuu hyvin pian kokonaisuuteen. Laulettuja kappaleita vaivaa minusta sovitusten aavistuksen mielikuvitukseton samankaltaisuus. Kakkospaikkaa pelaava ei minkään ja hieman myöhemmin kuultava piilossa tiivistävät Tomi Tiittasen parhaan puolen – jälkimmäinen erittäin maanläheisellä ja koskettavalla seesteisyydellään ei minkään esittäessä mainiosti onnistunutta sanoituksen ja sävelkulkujen yhteistyötä ja toisiaan tukevaa vaikutusta. kaikki mitä teet on paikallaan polkevahko, juuri mihinkään etenemätön rallatus, joka on sanallisestikin levyn heikoimpaa aineistoa välityksenkin jättäessä pintapuolisen ja tarttumattoman olon.

Kuten jo mainitsin, instrumentaaliset osiot ovat todella tämän Vastaan-projektin kaikista vahvin puoli, mutta tässä viitekehyksessä niiden voima ei riitä pelastamaan koko levyä. Herra Tiittasen musikaalinen älykkyys on luonut uskotomattomia tunnelmia hyödyntymällä mm. kellopelin haurasta, mutta kirkasta sointia, joka esimerkiksi eeyoressa kantaa yksinkertaisuudessaan hienoja tunnelmia. Levyn päättävä kiitos on pelkistetystä hyvin monikerroksiseksi kohoava, erilaisten instrumenttien laaja-alaisista äänivärimaailmoista energiansa sieppaava taidonnäyte, joka jättää jälkeensä lisää janoavan mielen vielä lopun rasittavahkon Kevät sää lämmittää -soittorasioinnin jälkeenkin.

Valitettavasti Tiittasen todellinen osaaminen paljastuu levyllä vasta viimeisillä minuuteilla. Soisin, toivoisin ja vaatisinkin herra Tiittasta seuraavalla levyllään keskittymään todellisiin vahvuuksiinsa, jotka parhaiten näkyvät taitavan säveltämisen ja musikaalisen tunneälyn puolella.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-29
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.