Elias Kahila – Break Point

Jyväskyläläinen Elias Kahila on julkaissut 2,5 vuoden uurastuksen tuloksena Break Point -nimeä kantavan pitkäsoiton, jolla hän esittelee, kuinka sellolla voidaan soittaa muutakin kuin klassista musiikkia. Yhtymäkohtia syntyy väistämättä Apocalypticaan, sillä myös Kahilan musiikissa laulumelodiat on korvattu sellokuvioilla ja pohjalla kuuluu selviä rock- ja metallivaikutteita. Break Point poikkee kuitenkin Apocalypticasta siinä, että vaikutteita on napsittu myös funkin ja progen puolelta.

Heti ensimmäisenä kuullaan levyn komein biisi Break Point, jossa sellokuvioita sävyttävät mukavasti rokkaavat sähkökitarat, basso ja rummut. Kakkosraita Calling taas lähentelee raskautensa puolesta heviä ja muistuttaa enemmän Apocalypticaa. Uudenlaisiin maisemiin johdattelee myös haikea ja pianopohjainen Rosie, joka on lähempänä perinteistä sellomusiikkia. Vielä nelosraitakin (Wildcatz) tarjoaa uutta kuultavaa, sillä se sisältää vahvoja funk-sävyjä. Loputkin raidat ovat taidokkaita sävellyksiä, mutta ne eivät säväytä yhtä voimakkaasti lukuun ottamatta päätösbiisi Attitudea, joka jyystää etenkin aluksi vahvan metallisesti.

Kaikki yhdeksän biisiä ovat Elias Kahilan omia sävellyksiä, mikä osoittaa herran huomattavaa lahjakkuutta sellon käsittelyssä. Positiivista on myös se, että toisin kuin Kahilan demolla kappaleiden taustat on soitettu oikeilla soittimilla ja äänitetty kunnon vehkeillä. Sävellysten puolesta levy on todella hienoa kuultavaa, mutta laulun puuttuminen jää häiritsemään sen verran, ettei kuuntelenautinto ole aivan täydellinen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-31
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.