Phonies, The – Gran Tourettes

Kokkolan Roky Erikssonin, Tom Stenmanin johtama kitararock-ryhmä The Phonies julkaisi nyt toisen pitkäsoittonsa. Vokalisti Stenmanin ja kitaristi Lehtomaan yhteinen taival on jatkunut 90-luvun alkupuolelta asti Refreshments ja Mental Market –nimikkeiden alla. Toiselle albumille The Phonies on ehkä pisaran verran rauhoittunut. Kappaleet ovat kaihomielisempia, mutta samalla on saatu soundiin lisää syvyyttä. Oman leppoisan lisänsä yhtyeeseen tekee kuudenneksi jäseneksi otettu naapurikunnan progeyhtye Jeavestonesta tuttu Jukka Kääntä. Miehen akustinen kitarointi tuo Phoniesin musiikkiin kaivattua ilmavuutta.

Avausraita Day in a Poem esittelee yhtyeen melankolisemman puolen. Hidastempoisen kappaleen elinvoimana toimivat leppoisat kitarat ja lämpimät urkupelit yhdistettynä Stenmanin omaperäiseen lauluääneen. Jalka alkaa tosissaan vipattamaan, kun Lights Are Changing pärähtää käyntiin. Maukas powerpop-pala etenee luontevan rennosti, ja hammondit sekä stemmalaulut täydentävät tunnelmaa. Doggy Collarissa kitaraa soitellaan säästellen ja jälleen koskettimet ovat yllättävän suuressa roolissa. Melodiat kuitenkin hivelevät korvia. Dragster onkin sitten suorempi rokkibiisi. Jos laulun jättää huomiotta, kappale voisi olla Primal Screamin alkupään tuotantoa. Tämän tunnelman luo menevä perusrokkiriffi, handclapsit, tamburiinit ja yhden sormen rokkipiano.

Hidastempoisen Eye of the Hurricanen jälkeen Hop the Frog etenee jotenkin vaivaisesti kuin douppaamaton Mika Myllylä Haapajärven soilla. Seuraava raita Between the Worlds onkin sitten levyn parhainta antia. Keskitempoisen popraidan melankoliset kitaramelodiat, iskevä kertsi sekä mukavan fiilistevä c-osa tekevät kappaleesta loistavan. Circles of Manian alun kosketintaustan päälle Stenmanin paatoksella huutamat tekstit tuovat mieleen Roky Erikssonin hulluuden. Muuten biisi soutaa hieman liiankin laahaavalla tempolla. Singlenäkin julkaistu Gospel on leppoisa peruskitarapoppisraita, eikä se herätä suurempia intohimoja muuten kuin onnistuneen kertosäkeen osalta. Levyn loppua lähestyttäessä Sarah pistää rokkitossut jalkaan. Suorasti rokkaava raita rynnistää alusta loppuun vauhdilla. Levy päättyy hieman yhtyeelle vieraassa musiikin genressä. Iskelmällinen kantripop särähtää hieman korvaan. Stemmat kuitenkin raikaavat komeasti, mutta tämä kappale alkaa kuulostaa jo liikaakin siltä, miltä nämä äijät alkavat näyttää.

Kokonaisuutena nämä Pohjanmaan jampat ovat onnistuneet luomaan piristävän kitarapop-albumin. Kotimaasta ei hirvittävästi vertailukohtia tälle löydy. Toivottavasti muut bändin jäsenet jaksavat Stenmania vielä ainakin siihen asti, että vielä kolmaskin Phonies kiekko saataisiin tehtyä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-14
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.