Pedestrian´s Motor – II

Moni nuori on varmasti tässä vaiheessa samankaltaisessa paineringissä kuin meikäläinen. Joillakin on lukion ylioppilaskirjoitukset, mutta sitten heti perään eteen tuleekin elämän suuret muutokset pahimmassa tapauksessa samaan aikaan parin vuoden sisällä. Itsenäistyminen, autokoulu, kotoa pois muuttaminen, kolmannen asteen opiskelupaikat, työpaikka, armeija, perheen perustaminen ja niin edelleen. Entä jos joku näistä meneekin reisille, sitten vain ahdistaa entistä enemmän, itseasiassa pelkkä asian ajatteleminenkin tekee pahaa. Lisäksi Suomessa 60% vuodesta ollaan joko pimeässä, märässä tai kylmässä, joten ei ole ihme että Suomessa on maailman korkeimmat itsemurhamäärät suhteutettuna asukaslukuun.

Mutta onneksi meillä on sauna. Saunassahan perinteisesti otetaan kaikki vaatteet pois ja puhdistaudutaan, mikä symbolisoi jonkin tulkintatavan mukaan kaikkien taakkojen poistamista harteilta. Eikä saunassa tulisi myöskään puhua pahoista asioista eikä työstä, vaikka bisnesmaailmassa Suomen tärkeimmät päätökset tehdäänkin saunassa. Itselläni on ollut jo pitkään tapana pistää jotakin musiikkia soimaan saunan jälkeen. Päätin pistää Pedestrian’s Motorin uusimman EP:n soittimeen ja eka biisi suunnilleen räjäytti tajuntani, tai pikemminkin päinvastoin, rauhoitti mieleni.

En tiedä onko se vain minä, mutta jos levyllä on yksi niin hyvä biisi, että sitä voi kuunnella 32 kertaa putkeen ilman, että se alkaa pursuamaan korvista ulos, ja vaikka kaikki levyn muut biisit olisivat paskaa, on levy mielestäni hankkimisen arvoinen. Näitä tulee vastaan ehkä kerran kolmessa vuodessa ja Pedestrian’s Motorin uuden EP:n aloitusraita Speak so we hear jotenkin on ajoittunut nykyiseen elämäntilanteeseeni niin, että näin pääsi käymään. Ehkä kappaleen jokseenkin karu, mutta samalla harras ja tunnelmallinen äänimaailma osui juuri sopivasti purkamaan tätä loskasäästä ja epävakaasta tulevaisuudesta johtuvan stressin, vitutuksen ja huonon olon tunnetilaa.

Pedestrian’s Motorin linja ja soundipolitiikka on pysynyt samana edellisestä EP:stä ja soundi on jotakin etäisesti Radioheadin ja Massive Attackin välimaastosta. Kollaboraatio käyttää tehokkaasti konerumpuja joiden päälle on kerrostettu kitaroita, synamattoja ja Lapkon Ville Maljan ja Saran Jorman Korhosen lauluja. Kaunista, pehmeää ja rujoa lähes samanaikaisesti. Edellämainittu Speak so we hear on siis sinkun omaisesti levyn kohokohta, joihin loput II-EP:n biisit on ihan hyvä lisä. Varsinkin Nine Inch Nailsilta kuulostava Throne on erittäin rapea kappale, mutta levy kannattaa ainakin käydä testaamassa levykaupassa kyseisen aloitusraidan takia. Lainatkaa luurit myyjältä ja kuunnelkaa se ainakin kaksi kertaa.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-12
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.