Placebo – Meds

Placebon ensimmäinen julkaisu kantoi yksinkertaisesti nimeä Placebo. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ryhmittymä on vanginnut mustan melankoliansa ja samettisen depressionsa suoraviivaisesti Meds-etiketin alle. Hitaasti aukeneva viiltävän tehokas kokonaisuus on siis Molkon ja kumppaneiden viides äänite, joka ujuttaa kuulijan alitajuntaan tämän päivän hyvinvointikansan todellista pahaa oloa jokaisen sielun kanavan kautta – kuulijan sisimmän vavahdellessa omien pelkojensa kanssa.

Nimiraita avaa oven Placebon rikkinäiseen olemukseen kärsivästi tiedustellen “Baby, did you forget take your meds?”. Helpotusta ei anna myöskään Infra-Red, jonka julmaa vihaa ei voi piiloutua. Kaksi ensimmäistä raitaa pitävät kuristavassa ahdingossaan tiivisti, mutta kolmas viilto Drag antaa periksi korahtavan hengityksen verran rallatellessaan eteenpäin Space Monkeyn seuratessa perässä, kuitenkin vähitellen tihentäen tunnelmaa, joka puristuu käsinkosketeltavaksi käsittämättömän hauraan Follow The Cops Back Home -raidan sirotellessa natriumkloridia Medsin ja Infra-Redin avaamiin haavoihin. Post Blue jatkaa kaunistelemattomalla huuruisella linjalla hypnoottisen toistuvalla mantrallaan. Kestämättömän yksinäisyyden pelon kourista pakkomielteenomainen ajatus Because I Want You ei jätä tilaa vastustelulle.

Tästä lähteekin levyn loppupuolen hurjan tunnelatauksen luominen, jonka aloittaa vähitellen lämpenevä Blind johdatellen hienoon, suoralta kädeltä mykistävään tunnelmapalaan Pierrot The Clown. Molkon vieraana kuullaan R.E.M:in Michael Stipe hyytävän hienolla kosketinvetoisella, mutta yllättävän raastavalla Broken Promise -raidalla. Hieman sanomaton One of a Kind -toistelu unohtuu välittömästi Medsin ehkä puhuttelevimman ja puhtaimman In the Cold Light of Morningin unentuntuisten sointujen leijailessa jäseniin – kuulija kantautuu jonnekin todellisuuden rajamaille epäuskoisena omasta eheydestään, illuusiosta, jonka todellisuudessa musertava In the Cold Light of Morning synnyttää – “– you are high”. Lopullisesti maanpinnalle palaudutaan Song To Say Goodbye -sinkkulohkaisun tempaistessa utuisen kuvitelman riekaleiksi: ” You are one of Gods mistakes, you are crying, tragic waste of skin.”

Medsin äänimaailma on sairaalloisen kliininen ja kirkas, luoden paikoin laitosmaista tunnelmaa höyrystyneen desinfiointiaineen pistävän katkun jo kärventäessä hengitysteitä ja sumentaessa silmiä. Tämä Placebon tuorein tuotos on lähes läpeensä täynnä läpitunkevan osuvia äänikuvia. Ajoittaiset aavistuksen heikommat hetket eivät pilaa kokonaisuutta, mutta ovat valitettavasti olemassa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-07
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.